Siirry pääsisältöön

Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän

Kun pohjoistuuli laantui, ympäristöön laskeutui osittainen rauha. Kuistilta lankeavassa valossa näin poikien huojahtelevat päät, kaksi tummempaa päätä, kolmannen, joka kimmelsi kuin hopea. Ikkunasta katsottuna he olivat lähes toistensa kopioita, kaikki kolme tekivät käsivarsillaan ympyräliikettä. Sitten yksi heistä asettui altaan keskelle kellumaan selällään. Tuo odottamaton näky vedestä pilkistävästä alastomasta vartalosta kuivasi kurkkuani, vaikka se oli oikeastaan vain varjoihin kätkeytynyt mielikuva, joka oli noussut alitajunnastani.

Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän
Aula & Co 2021
italiankielinen alkuteos Divorare il cielo
suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
kansi Laura Noponen
586 sivua

Paolo Giordanon romaani Jopa taivas on meidän vie Italiaan, maaseudulle nuoruuden huolettomiin kesiin ja vuosiin, joiden aikana romaanin henkilöistä kasvaa aikuisia. Romaani kertoo paitsi kasvusta ja muutoksesta, myös unelmista ja ystävyydestä.

Romaanin minäkertoja on Teresa, joka on alkutapahtumien aikaan teini-ikäinen. Tuolloin hänen ja hänen isänsä kesänviettopaikkaan Apuliaan, mummin huvilalle, saapuu keskellä yötä poikakolmikko. Pojat hyppäävät uima-altaaseen ja ilakoivat, kunnes Teresan isä ajaa heidät pois. Tapahtumat ovat alkusysäys ystävyydelle, joka kurottuu vuosien ja vuosien päähän ja vie Teresan, Bernin, Nicolan ja Tommason monenlaisiin elämänvaiheisiin, kohti toisiaan ja unelmiaan ja toisaalta myös loitolle niin toisistaan kuin haaveistaan.

Kun vuodet vierivät ja maailma vie nelikon jäseniä eri suuntiin, yksi kuitenkin on ja pysyy. Se on Nicolan isän maatila, jossa myös Bern ja Tommaso viettävät kesiään. Karismaattinen Cesare, Nicolan isä, on nuorille eräänlainen mentori, syvästi uskonnollinen mies, joka opastaa nuoria suojattejaan Raamattuun tukeutuen.

Paljolti tarinassa on kysymys muistoista. Romaanin nyhyhetkessä Teresa ja Tommaso viettävät jouluyötä Tommason asunnolla, ja yön aikana he puhuvat puhumasta päästyään siitä, mitä heille kaikille tapahtui. Teresan muistoihin kiinnittyy siis Tommason kerronta ajoista, jotka eivät olleet Teresan aikoja. Muistoissa käydään lävitse niin aktivismia luonnon hyväksi, ihanteiden mukaista elämäntapaa kuin myös Bernin ja Teresan välistä suhdetta lapsettomuuden varjossa.

Kirjan rakenne asettaa vaatimuksensa, sillä luvut ovat kovin pitkiä eikä lukijalle juuri tarjota hengähdyshetkiä: kerronta etenee tapahtumasta ja teemasta toiseen saumattomasti ilman suurempia taukoja.

Alkuun minulta vie aikaa päästä kiinni tarinan maailmaan ja rytmiin. Mutta kun kertomuksen lumo saa minut valtaansa, tuntuu vaikealta jättää lukemista kesken – toisaalta kaipaan hengähdystaukoa, toisaalta palan halusta tietää, miten poikakolmikon ja Teresan käy. Kiinnostun henkilöistä ja heidän taipaleestaan elämän kivikkoisella polulla, ja liikutun tarkastellessani sitä, mihin polku heitä vie. Tarinaa ei todellakaan voi moittia ennalta arvattavaksi vaan kaikkea muuta: kokonaisuus yllättää, sykähdyttää ja koskettaa. Se jättää jälkeensä haikeansuloisen olon ja saa pohtimaan elämää, unelmia ja rakkautta. Se saa pohtimaan myös sitä, mitä kaikkea on lupa tavoitella ja miksi. 

Jopa taivas on meidän on hienosti kerrottu romaani, joka jättää jälkeensä paljon ajatuksia. Se on niitä romaaneja, joiden päätyttyä on vaikea tarttua uuteen kirjaan. Giordanon teos vakuuttaa ja jää mieleen: haikeuteen sekoittuu lohtua, ja se on tässä maailmanajassa tarpeen.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Giordanon romaanista muualla: Kirjapöllön huhuiluja, Kulttuuri kukoistaaKirjojen kuisketta ja Kirja vieköön!

Kommentit

  1. Tämä odottaa yöpöydällä lukemista. Tykkään kirjailijan teoksista. Alkulukujen yksinäisyys on yksi lemppareistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkulukujen yksinäisyyttä en minä ole tullut lukeneeksi, vaikka se saikin paljon myönteistä huomiota ja herätti kiinnostukseni. Muut kirjat vain ajoivat sen ohitse.

      Poista
  2. Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit tästä. Minulle tämä oli varmaankin yksi vuoden parhaimmista lukukokemuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä jäi kyllä hyvä fiilis. Jotenkin jännän lämmin tunne tulee vieläkin, kun tarinaa ajattelee.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok