Siirry pääsisältöön

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Keltainen talo, jossa on punainen katto. Yläkerrassa neljä pientä makuuhuonetta ja pieni kylpyhuone, alakerrassa keittiö, olohuone ja kylppäri. Kellarissa on lämmintä varastotilaa. Keittiönikkunoista näkyy Atlantti.

Satu Rämö: Talo maailman reunalla
– Vuosi Islannin maaseudulla
WSOY 2021
valokuvat Björgvin Hilmarsson
294 sivua

Satu Rämöä sosiaalisessa mediassa seuranneet tietävät, että Rämö on asettunut perheineen Islannin Länsivuonoille ainakin joksikin aikaa. Vuokrakoti Ísafjörðurin kylässä on vaihtunut omaan kotiin, jonka keittiönikkunasta näkyy Atlantti ja jota Rämö puolisonsa kanssa remontoi omannäköisekseen. 

Talo maailman reunalla kertoo siitä, miten Rämö muutti perheineen Reykjavíkista maaseudulle, kylään jossa asuu vain 6000 ihmistä. Kirja kertoo siitä, millaista on jättää kaikki sosiaaliset verkostot taakse ja aloittaa tietyllä tapaa alusta. Se kertoo myös islantilaisista, Islannin historiasta ja elämästä maaseudulla. Maaseutuelämä ei tosin tarkoita sitä, että kaikki olisi hirvittävän kaukana vaan päinvastoin: tärkeimmät palvelut ovat hyvinkin lähellä.

Satuu Rämö kirjoittaa eloisasti, ja se näkyy tässäkin kirjassa. Tarinointi on leppoisaa, jutustelevaakin, ja Talo maailman reunalla tarjoaa mukavaa ajanvietettä lukijalleen. Se on ikään kuin täynnä erilaisia kurkistusikkunoita islantilaiseen elämänmenoon; yhdestä ikkunasta näkyy yhtä, toisesta toista. Kirjaa täydentävät Rämön puolison Björgvin Hilmarssonin kauniit kuvat, ja kansi on viehättävä.

Odotukseni olivat ehkä liian suuret, ja kokonaisuutena lukukokemus jäi hieman laimeaksi. En oikein löytänyt imua, joka olisi vienyt mukanaan, mutta pätkittäinen lukeminen ei haitannut, vaan kirjan äärelle oli helppo palata aina uudelleen. Toisaalta punaisen langan vahvistaminen olisi ollut minun makuuni tarpeen.

Joka tapauksessa Talo maailman laidalla on tuttua Rämöä ja hyvä sukellus islantilaiseen elämään. Satu Rämön juttuja seurattuani olen alkanut kiinnostua Islannista aina vain enemmän, ja jos haaveeni matkasta saarivaltioon joskus toteutuu, kaivan varmasti tämän kirjan esille uudelleen. 

Muualla: Hemulin kirjahylly ja Kasoittain kirjoja.

Helmet 2021: 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok