Siirry pääsisältöön

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Keltainen talo, jossa on punainen katto. Yläkerrassa neljä pientä makuuhuonetta ja pieni kylpyhuone, alakerrassa keittiö, olohuone ja kylppäri. Kellarissa on lämmintä varastotilaa. Keittiönikkunoista näkyy Atlantti.

Satu Rämö: Talo maailman reunalla
– Vuosi Islannin maaseudulla
WSOY 2021
valokuvat Björgvin Hilmarsson
294 sivua

Satu Rämöä sosiaalisessa mediassa seuranneet tietävät, että Rämö on asettunut perheineen Islannin Länsivuonoille ainakin joksikin aikaa. Vuokrakoti Ísafjörðurin kylässä on vaihtunut omaan kotiin, jonka keittiönikkunasta näkyy Atlantti ja jota Rämö puolisonsa kanssa remontoi omannäköisekseen. 

Talo maailman reunalla kertoo siitä, miten Rämö muutti perheineen Reykjavíkista maaseudulle, kylään jossa asuu vain 6000 ihmistä. Kirja kertoo siitä, millaista on jättää kaikki sosiaaliset verkostot taakse ja aloittaa tietyllä tapaa alusta. Se kertoo myös islantilaisista, Islannin historiasta ja elämästä maaseudulla. Maaseutuelämä ei tosin tarkoita sitä, että kaikki olisi hirvittävän kaukana vaan päinvastoin: tärkeimmät palvelut ovat hyvinkin lähellä.

Satuu Rämö kirjoittaa eloisasti, ja se näkyy tässäkin kirjassa. Tarinointi on leppoisaa, jutustelevaakin, ja Talo maailman reunalla tarjoaa mukavaa ajanvietettä lukijalleen. Se on ikään kuin täynnä erilaisia kurkistusikkunoita islantilaiseen elämänmenoon; yhdestä ikkunasta näkyy yhtä, toisesta toista. Kirjaa täydentävät Rämön puolison Björgvin Hilmarssonin kauniit kuvat, ja kansi on viehättävä.

Odotukseni olivat ehkä liian suuret, ja kokonaisuutena lukukokemus jäi hieman laimeaksi. En oikein löytänyt imua, joka olisi vienyt mukanaan, mutta pätkittäinen lukeminen ei haitannut, vaan kirjan äärelle oli helppo palata aina uudelleen. Toisaalta punaisen langan vahvistaminen olisi ollut minun makuuni tarpeen.

Joka tapauksessa Talo maailman laidalla on tuttua Rämöä ja hyvä sukellus islantilaiseen elämään. Satu Rämön juttuja seurattuani olen alkanut kiinnostua Islannista aina vain enemmän, ja jos haaveeni matkasta saarivaltioon joskus toteutuu, kaivan varmasti tämän kirjan esille uudelleen. 

Muualla: Hemulin kirjahylly ja Kasoittain kirjoja.

Helmet 2021: 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...