Siirry pääsisältöön

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Keltainen talo, jossa on punainen katto. Yläkerrassa neljä pientä makuuhuonetta ja pieni kylpyhuone, alakerrassa keittiö, olohuone ja kylppäri. Kellarissa on lämmintä varastotilaa. Keittiönikkunoista näkyy Atlantti.

Satu Rämö: Talo maailman reunalla
– Vuosi Islannin maaseudulla
WSOY 2021
valokuvat Björgvin Hilmarsson
294 sivua

Satu Rämöä sosiaalisessa mediassa seuranneet tietävät, että Rämö on asettunut perheineen Islannin Länsivuonoille ainakin joksikin aikaa. Vuokrakoti Ísafjörðurin kylässä on vaihtunut omaan kotiin, jonka keittiönikkunasta näkyy Atlantti ja jota Rämö puolisonsa kanssa remontoi omannäköisekseen. 

Talo maailman reunalla kertoo siitä, miten Rämö muutti perheineen Reykjavíkista maaseudulle, kylään jossa asuu vain 6000 ihmistä. Kirja kertoo siitä, millaista on jättää kaikki sosiaaliset verkostot taakse ja aloittaa tietyllä tapaa alusta. Se kertoo myös islantilaisista, Islannin historiasta ja elämästä maaseudulla. Maaseutuelämä ei tosin tarkoita sitä, että kaikki olisi hirvittävän kaukana vaan päinvastoin: tärkeimmät palvelut ovat hyvinkin lähellä.

Satuu Rämö kirjoittaa eloisasti, ja se näkyy tässäkin kirjassa. Tarinointi on leppoisaa, jutustelevaakin, ja Talo maailman reunalla tarjoaa mukavaa ajanvietettä lukijalleen. Se on ikään kuin täynnä erilaisia kurkistusikkunoita islantilaiseen elämänmenoon; yhdestä ikkunasta näkyy yhtä, toisesta toista. Kirjaa täydentävät Rämön puolison Björgvin Hilmarssonin kauniit kuvat, ja kansi on viehättävä.

Odotukseni olivat ehkä liian suuret, ja kokonaisuutena lukukokemus jäi hieman laimeaksi. En oikein löytänyt imua, joka olisi vienyt mukanaan, mutta pätkittäinen lukeminen ei haitannut, vaan kirjan äärelle oli helppo palata aina uudelleen. Toisaalta punaisen langan vahvistaminen olisi ollut minun makuuni tarpeen.

Joka tapauksessa Talo maailman laidalla on tuttua Rämöä ja hyvä sukellus islantilaiseen elämään. Satu Rämön juttuja seurattuani olen alkanut kiinnostua Islannista aina vain enemmän, ja jos haaveeni matkasta saarivaltioon joskus toteutuu, kaivan varmasti tämän kirjan esille uudelleen. 

Muualla: Hemulin kirjahylly ja Kasoittain kirjoja.

Helmet 2021: 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii