Siirry pääsisältöön

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Keltainen talo, jossa on punainen katto. Yläkerrassa neljä pientä makuuhuonetta ja pieni kylpyhuone, alakerrassa keittiö, olohuone ja kylppäri. Kellarissa on lämmintä varastotilaa. Keittiönikkunoista näkyy Atlantti.

Satu Rämö: Talo maailman reunalla
– Vuosi Islannin maaseudulla
WSOY 2021
valokuvat Björgvin Hilmarsson
294 sivua

Satu Rämöä sosiaalisessa mediassa seuranneet tietävät, että Rämö on asettunut perheineen Islannin Länsivuonoille ainakin joksikin aikaa. Vuokrakoti Ísafjörðurin kylässä on vaihtunut omaan kotiin, jonka keittiönikkunasta näkyy Atlantti ja jota Rämö puolisonsa kanssa remontoi omannäköisekseen. 

Talo maailman reunalla kertoo siitä, miten Rämö muutti perheineen Reykjavíkista maaseudulle, kylään jossa asuu vain 6000 ihmistä. Kirja kertoo siitä, millaista on jättää kaikki sosiaaliset verkostot taakse ja aloittaa tietyllä tapaa alusta. Se kertoo myös islantilaisista, Islannin historiasta ja elämästä maaseudulla. Maaseutuelämä ei tosin tarkoita sitä, että kaikki olisi hirvittävän kaukana vaan päinvastoin: tärkeimmät palvelut ovat hyvinkin lähellä.

Satuu Rämö kirjoittaa eloisasti, ja se näkyy tässäkin kirjassa. Tarinointi on leppoisaa, jutustelevaakin, ja Talo maailman reunalla tarjoaa mukavaa ajanvietettä lukijalleen. Se on ikään kuin täynnä erilaisia kurkistusikkunoita islantilaiseen elämänmenoon; yhdestä ikkunasta näkyy yhtä, toisesta toista. Kirjaa täydentävät Rämön puolison Björgvin Hilmarssonin kauniit kuvat, ja kansi on viehättävä.

Odotukseni olivat ehkä liian suuret, ja kokonaisuutena lukukokemus jäi hieman laimeaksi. En oikein löytänyt imua, joka olisi vienyt mukanaan, mutta pätkittäinen lukeminen ei haitannut, vaan kirjan äärelle oli helppo palata aina uudelleen. Toisaalta punaisen langan vahvistaminen olisi ollut minun makuuni tarpeen.

Joka tapauksessa Talo maailman laidalla on tuttua Rämöä ja hyvä sukellus islantilaiseen elämään. Satu Rämön juttuja seurattuani olen alkanut kiinnostua Islannista aina vain enemmän, ja jos haaveeni matkasta saarivaltioon joskus toteutuu, kaivan varmasti tämän kirjan esille uudelleen. 

Muualla: Hemulin kirjahylly ja Kasoittain kirjoja.

Helmet 2021: 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki