Siirry pääsisältöön

Donna Freitas: Rose Napolitanon yhdeksän elämää

Luke seisoo minun puolellani sänkyä, mitä ei tapahdu juuri koskaan. Hänellä on kädessään raskausvitamiinipurkki. Hän kohottaa sen ilmaan. Luke ravistaa vitamiinipurkkia ja saa aikaan muovisen helinän. Ääni on painava ja vaimea, koska purkki on täynnä. Ja se juuri on ongelman ydin.

Donna Freitas: Rose Napolitanon yhdeksän elämää
Otava 2021
alkuteos The Nine Lives of Rose Napolitano 2021
suomentanut Riie Heikkilä
kansi Lynn Buckley
389 sivua

Kukapa ei olisi joskus miettinyt omia elämänvalintojaan ja pohtinut, mitä jos...? Rose Napolitanon yhdeksän elämää on kiinnostava romaani siitä, mitä merkityksiä valinnoillamme ja ratkaisuillamme voi olla. Toisaalta se muistuttaa myös siitä, että kaikki ei suinkaan ole omissa käsissämme, vaikka sellaista saatammekin joskus itsellemme uskotella.

Romaanin päähenkilö on sosiologian professori Rose Napolitano. Työhönsä intohimoisesti suhtautuvan naisen elämän käännekohta on hetki, jolloin hänen miehensä Luke suuttuu huomattuaan, että vaimo ei ole lupauksestaan huolimatta syönyt raskausvitamiinejaan. Todellisuudessa Rose ei halua lasta, ei ole koskaan halunnut, mutta on luvannut miehelleen yrittää. Riita lapsen hankkimisesta kärjistyy kysymykseen vitamiineista.

Tästä riidasta lähtevät versomaan Rose Napolitanon valinnoista seuraavat erilaiset vaihtoehdot. Mitä tapahtuu, jos Rose pitää päänsä ja kieltäytyy yrittämästä raskautta? Tai mitä tapahtuu, jos Rose taipuu miehensä tahtoon? Onko olemassa valintoja, jotka johtavat onneen? Tai valintoja, jotka ovat ehdottoman vääriä?

Rose Napolitanon yhdeksän elämää onkin siinä mielessä mielenkiintoinen, että se herättää pohtimaan elämänvalintoja ja miettimään, mitä seurauksia valinnoillamme lopulta onkaan – ja kuinka paljon todella itse pääsemme vaikuttamaan elämämme suuntaan. Jollain tapaa kuitenkin tuntuu, että Freitas jättää aika paljon hyviä teemoja syvemmin käsittelemättä ja kokonaisuus jää pintapuoliseksi. Toki yhdeksän vaihtoehtoa tuovat jo itsessään paljon sisältöä tarinaan, mutta aika usein olisin toivonut, että joidenkin teemojen äärelle olisi syvennytty enemmän. Ehkä elämiä olisi voinut olla vähemmän? 

Arvioita silmäillessäni huomasin, että moni oli innostunut Rose Napolitanon elämänvalintojen seuraamisesta, joten olen penseyteni kanssa varmaan vähemmistössä. Ei romaani huono ole, mutta toivoin sisällöltä enemmän syvyyttä. Nyt jää tunne, että isoja asioita hipaistaan mutta mahdollisuuksia ei hyödynnetä.

Donna Freitasin romaanista muualla: Luetut.net, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjakko ruispellossa ja Kirjavinkit.

Keski-kirjastojen lukuhaaste 2021: 23. Kirja on luettu jossain lukupiirissä.

Kommentit

  1. Tässä on kyllä varsin hyvä idea, sääli jos sitä on käytetty jotenkin puolivillaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on tästä kyllä pitänyt. Ehkä luin vähän liian kriittisesti :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy