Luke seisoo minun puolellani sänkyä, mitä ei tapahdu juuri koskaan. Hänellä on kädessään raskausvitamiinipurkki. Hän kohottaa sen ilmaan. Luke ravistaa vitamiinipurkkia ja saa aikaan muovisen helinän. Ääni on painava ja vaimea, koska purkki on täynnä. Ja se juuri on ongelman ydin.
Kukapa ei olisi joskus miettinyt omia elämänvalintojaan ja pohtinut, mitä jos...? Rose Napolitanon yhdeksän elämää on kiinnostava romaani siitä, mitä merkityksiä valinnoillamme ja ratkaisuillamme voi olla. Toisaalta se muistuttaa myös siitä, että kaikki ei suinkaan ole omissa käsissämme, vaikka sellaista saatammekin joskus itsellemme uskotella.
Romaanin päähenkilö on sosiologian professori Rose Napolitano. Työhönsä intohimoisesti suhtautuvan naisen elämän käännekohta on hetki, jolloin hänen miehensä Luke suuttuu huomattuaan, että vaimo ei ole lupauksestaan huolimatta syönyt raskausvitamiinejaan. Todellisuudessa Rose ei halua lasta, ei ole koskaan halunnut, mutta on luvannut miehelleen yrittää. Riita lapsen hankkimisesta kärjistyy kysymykseen vitamiineista.
Tästä riidasta lähtevät versomaan Rose Napolitanon valinnoista seuraavat erilaiset vaihtoehdot. Mitä tapahtuu, jos Rose pitää päänsä ja kieltäytyy yrittämästä raskautta? Tai mitä tapahtuu, jos Rose taipuu miehensä tahtoon? Onko olemassa valintoja, jotka johtavat onneen? Tai valintoja, jotka ovat ehdottoman vääriä?
Rose Napolitanon yhdeksän elämää onkin siinä mielessä mielenkiintoinen, että se herättää pohtimaan elämänvalintoja ja miettimään, mitä seurauksia valinnoillamme lopulta onkaan – ja kuinka paljon todella itse pääsemme vaikuttamaan elämämme suuntaan. Jollain tapaa kuitenkin tuntuu, että Freitas jättää aika paljon hyviä teemoja syvemmin käsittelemättä ja kokonaisuus jää pintapuoliseksi. Toki yhdeksän vaihtoehtoa tuovat jo itsessään paljon sisältöä tarinaan, mutta aika usein olisin toivonut, että joidenkin teemojen äärelle olisi syvennytty enemmän. Ehkä elämiä olisi voinut olla vähemmän?
Arvioita silmäillessäni huomasin, että moni oli innostunut Rose Napolitanon elämänvalintojen seuraamisesta, joten olen penseyteni kanssa varmaan vähemmistössä. Ei romaani huono ole, mutta toivoin sisällöltä enemmän syvyyttä. Nyt jää tunne, että isoja asioita hipaistaan mutta mahdollisuuksia ei hyödynnetä.
Donna Freitasin romaanista muualla: Luetut.net, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjakko ruispellossa ja Kirjavinkit.
Keski-kirjastojen lukuhaaste 2021: 23. Kirja on luettu jossain lukupiirissä.
Tässä on kyllä varsin hyvä idea, sääli jos sitä on käytetty jotenkin puolivillaisesti.
VastaaPoistaMoni on tästä kyllä pitänyt. Ehkä luin vähän liian kriittisesti :)
Poista