Siirry pääsisältöön

Tuomas Lius: Sudenkorennon kesä

Oli keskiyö, kun Nikolai ja Jesse istuivat pakettiauton takapuskurilla. He olivat yhä soramontulla eikä kummallakaan ollut kiire mihinkään. Jesse rapsutteli heidän välissään pakettiauton tavaratilan lattialla makaavaa Babaa. Hän oli vaihtanut ylleen omat vaatteensa ja juonut vaivatta lähes kolme litraa vettä.

Tuomas Lius: Sudenkorennon kesä
Like 2021
507 sivua
äänikirjan lukija Valtteri Turunen
kesto 17 t 31 min

Elokuvallista trilleriä lupaa kustantaja, ja sellaisen lukija todellakin saa, kun tarttuu Tuomas Liuksen jännäriin Sudenkorennon kesä. Menoa ja meininkiä riittää niin, että meinaa jo huimata.

Teoksen päähenkilö on 13-vuotias Jesse, jonka kesä on hurjin ikinä. Ajallisesti tarina sijoittuu 1980-luvulle, aikaan, jolloin idän ja lännen välinen kahtiajako on selkeä. Se näkyy vahvasti myös Jessen kesässä, kun naapuriin muuttaa salaperäinen venäläismies Nikolai ja kun Jessen ja hänen äitinsä elämään astuu yllättäen Jukka, joka myöskin on kiinnostunut Nikolaista.

Alkuun tosin tuntuu, että Jesse elää aika tavallista ikäisensä elämää Joensuussa. Prologissa kuvataan ohjuksen putoamista Inarijärveen talvella 1984, mutta sen yhteys itse tarinaan avautuu vasta myöhemmin. Ensin tutustutaan Jesseen ja 13-vuotiaan pojan maailma piirtyy esiin uskottavasti ja todentuntuisesti.

Jesseä jännittää siirtyminen yläasteelle, ja hän yrittää saada kaveripiirin kunnioitusta kyseenalaisin keinoin. Yläasteen johtohahmolle Hexalle tehty typerä lupaus vie Jessen yhteyteen Nikolain kanssa, ja seikkailu alkaa.

Kierroksia tarinassa tosiaan riittää, kuten sanottu. Kun tarina pääsee vauhtiin, se vie mukanaan. Onko se aina uskottava – ei välttämättä – mutta mielikuvituksekas ja vetävä kyllä. Toimintakohtaukset ovat tarkoin rakennettuja ja ajoittain vähän liiankin yksityiskohtaisia tällaisen täti-ihmisen makuun – äänikirjaa kuunnellessani hitusen tuskaisenakin odotan, että toiminta taas tasaantuu.

En ehkä ole aivan täysin Sudenkorennon kesän kohderyhmää. Silti viihdyn säkenöivän tarinan parissa ja mielelläni kuulisin, minkälaisia ajatuksia tarina yläkouluikäisissä herättää.

Sudenkorennon kesä muualla: Kirsin kirjanurkka ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. Minä pidin paljon kirjan vauhdista ja myös juonesta. Ja ennen kaikkea minua viehätti tapahtumaympäristö eli Joensuu, jossa olen asunut yli kolmekymmentä vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ympäristöä on kyllä kuvattu kiinnostavasti, ja se viehätti, vaikka Joensuu ei minulle olekaan lainkaan tuttua seutua. Oman lisänsä tuo aina se, jos kirjan kuvaamat paikat ovat tuttuja.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok