Siirry pääsisältöön

Tuomas Lius: Sudenkorennon kesä

Oli keskiyö, kun Nikolai ja Jesse istuivat pakettiauton takapuskurilla. He olivat yhä soramontulla eikä kummallakaan ollut kiire mihinkään. Jesse rapsutteli heidän välissään pakettiauton tavaratilan lattialla makaavaa Babaa. Hän oli vaihtanut ylleen omat vaatteensa ja juonut vaivatta lähes kolme litraa vettä.

Tuomas Lius: Sudenkorennon kesä
Like 2021
507 sivua
äänikirjan lukija Valtteri Turunen
kesto 17 t 31 min

Elokuvallista trilleriä lupaa kustantaja, ja sellaisen lukija todellakin saa, kun tarttuu Tuomas Liuksen jännäriin Sudenkorennon kesä. Menoa ja meininkiä riittää niin, että meinaa jo huimata.

Teoksen päähenkilö on 13-vuotias Jesse, jonka kesä on hurjin ikinä. Ajallisesti tarina sijoittuu 1980-luvulle, aikaan, jolloin idän ja lännen välinen kahtiajako on selkeä. Se näkyy vahvasti myös Jessen kesässä, kun naapuriin muuttaa salaperäinen venäläismies Nikolai ja kun Jessen ja hänen äitinsä elämään astuu yllättäen Jukka, joka myöskin on kiinnostunut Nikolaista.

Alkuun tosin tuntuu, että Jesse elää aika tavallista ikäisensä elämää Joensuussa. Prologissa kuvataan ohjuksen putoamista Inarijärveen talvella 1984, mutta sen yhteys itse tarinaan avautuu vasta myöhemmin. Ensin tutustutaan Jesseen ja 13-vuotiaan pojan maailma piirtyy esiin uskottavasti ja todentuntuisesti.

Jesseä jännittää siirtyminen yläasteelle, ja hän yrittää saada kaveripiirin kunnioitusta kyseenalaisin keinoin. Yläasteen johtohahmolle Hexalle tehty typerä lupaus vie Jessen yhteyteen Nikolain kanssa, ja seikkailu alkaa.

Kierroksia tarinassa tosiaan riittää, kuten sanottu. Kun tarina pääsee vauhtiin, se vie mukanaan. Onko se aina uskottava – ei välttämättä – mutta mielikuvituksekas ja vetävä kyllä. Toimintakohtaukset ovat tarkoin rakennettuja ja ajoittain vähän liiankin yksityiskohtaisia tällaisen täti-ihmisen makuun – äänikirjaa kuunnellessani hitusen tuskaisenakin odotan, että toiminta taas tasaantuu.

En ehkä ole aivan täysin Sudenkorennon kesän kohderyhmää. Silti viihdyn säkenöivän tarinan parissa ja mielelläni kuulisin, minkälaisia ajatuksia tarina yläkouluikäisissä herättää.

Sudenkorennon kesä muualla: Kirsin kirjanurkka ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. Minä pidin paljon kirjan vauhdista ja myös juonesta. Ja ennen kaikkea minua viehätti tapahtumaympäristö eli Joensuu, jossa olen asunut yli kolmekymmentä vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ympäristöä on kyllä kuvattu kiinnostavasti, ja se viehätti, vaikka Joensuu ei minulle olekaan lainkaan tuttua seutua. Oman lisänsä tuo aina se, jos kirjan kuvaamat paikat ovat tuttuja.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy