Siirry pääsisältöön

Haastekoonti: Keskisuomalaisen sata kirjaa

 


Jokken kirjanurkka haastoi reilu vuosi sitten lukemaan kirjoja sanomalehti Keskisuomalaisen sadan kirjan listalta. Kyseinen lista on ollut eräänlainen ikuisuusprojektini, johon olen hitaaseen tahtiin yrittänyt kirjoja lueskella. Hitaasta tahdista kertoo se, että juuri ennen Jokken haasteen käynnistymistä luin Maria Jotunin vaikuttavan Huojuvan talon mutta siinä välissä ehtikin vierähtää lähes viisi vuotta edellisen listakirjan lukemisesta. Se muuten oli Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva, joka kannatti lukea.

Kannatti lukea myös nämä kaksi kirjaa, jotka sain haasteeseen luettua – tai oikeammin sanottuna kuunneltua: John Irvingin Garpin maailma ja Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys. Molemmat siis kuuntelin äänikirjoina.

Vaikka kirjat ovat hyvin erilaisia, yhdistää niitä eittämättä runsaus. Se on määrite, jonka ensimmäisenä kumpaankin teokseen yhdistän, niin reheviä, elämäntäyteisiä ja muhkeita nämä romaanit ovat.

Olen valintoihini oikein tyytyväinen. Tavoitettani en aivan saavuttanut, sillä ilmoittautuessani haasteeseen aioin lukea neljä kirjaa. Onneksi lista ei nytkään katoa mihinkään, vaan sen äärelle voi palata, kun aika on otollinen.

Keskisuomalaisen sata kirjaa -listani löytyy päivitettynä täältä.

Kommentit

  1. Hienot kirjat olet kuunnellut! Sadan vuoden yksinäisyys on minullakin luettuna, mutta siitä on jo monta vuotta aikaa... kirjan rakenne oli muistaakseni sen verran kimurantti, etten ehkä itse olisi edes tohtinut koettaa sitä äänikirjan muodossa. Mutta voisi tietysti olla kiinnostavaa kokeilla. Sinulla on listan lukukin edistynyt hyvin, olet minua 11 kirjaa edellä. Itse en tosiin taida ottaa listaa projektiksi, vaikka muutamia kirjoja olenkin sieltä poiminut omalle lähitulevaisuuden lukulistalle. Mm. Sofi Oksasen Puhdistus ja Steinbeckin Eedenistä itään houkuttelevat. Ja Victor Hugon Kurjat voisi olla hyvä valinta klassikkohaasteen jollekin kierrokselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että Sadan vuoden yksinäisyyden pariin olisi hyvä jossain vaiheessa palata siten, että lukisin painetun kirjan. Sen verran runsas tarina on, että äänikirjamuodossa varmasti meni jotain ohitse.
      Sekä Oksasen, Steinbeckin että Hugon teoksia rohkenen suositella. Ovat minusta hienoja!
      Keskisuomalaisen listalta löytyy muutenkin upeita teoksia. Ihan kaikki eivät kuitenkaan isommin houkuttele puoleensa, joten listan kirjojen lukeminen voi olla varsinainen ikuisuushanke. :)

      Poista
  2. Hyvin olet päässyt eteenpäin. Minulla tämä oli ikuisuusprojekti, jonka päätin saattaa loppuun. On hyvin valittuja kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeaa, että sait projektin loppuun. Onnittelut siitä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...