Siirry pääsisältöön

Alex Schulman: Eloonjääneet

Myrsky on matalalla, aivan kuin sade vetäisi pilviä mukanaan alaspäin. Aurinko paistaa vielä, mutta etäällä kaupungissa vallitsee jo kaaos. Benjamin vilkaisee kelloa. Hän on ollut toimettomana koko ikänsä, mutta nyt kaikki tapahtuu yhtaikaa, tänä yhtenä päivänä on tehtävä kovin paljon ja aikaa on vähän.

Alex Schulman: Eloonjääneet
Nemo 2021
alkuteos Överlevarna 2020
suomentanut Jaana Nikula
288 sivua

Alex Schulmanin romaani Eloonjääneet vie aikuiseksi kasvaneiden veljesten elämän nykyhetkeen, kun on aika haudata äiti, ja samalla veljesten lapsuuteen: kesään, jolloin kaikki muuttui. Veljeksistä keskiössä on erityisesti Benjamin, jonka näkökulmasta kertoja tapahtumia kuvaa. Pierre on Benjaminille lapsuudessa läheisempi kuin veljeksistä vanhin, Nils, joka on pikkuveljistään hieman erillään ja usein näiden kiusanteon kohde.

Romaanin nykyhetkessä veljekset eivät juuri pidä yhteyttä. Perhettä koossa pitävää voimaa ei oikein ole, ja kukin on ajautunut omaan suuntaansa. Äidin kuolema on syy hakeutua yhteen, yhdessä veljekset lähtevät kuljettamaan uurnaa paikkaan, johon äiti halusi tuhkansa tulevan sirotelluksi. Samalla Nils, Benjamin ja Pierre tekevät matkan lapsuuteensa ja muistoihin, hetkiin kun vanhemmat olivat vielä elossa ja nuoremmat veljet lapsia, Nilskin nuori.

Romaani rakentuu kiehtovalla tavalla. Liikkeelle lähdetään oikeastaan siitä, mihin kaikki päättyy: iltayöhön mökkirannassa ja kahakkaan siellä. Hetki hetkeltä keritään taaksepäin koko vuorokautta, joka oli tarkoitettu äidin hautaamiselle ja joka muuttui matkaksi mökille. Vuorokauden hetkien väliin sijoittuu muistoja kesästä, joka on vedenjakaja ja lapsuuden loppu.

Mitä kesällä tapahtui? Mihin lapsuus loppui?

Nuo kysymykset muodostavat jännitteen, joka vetää mukanaan tarinan imuun. Jännitettä on ilmassa muutenkin, sillä vanhemmat ovat ailahtelevaisia ja naukkailevat mielellään. Menneisyyden kesä ei olekaan täynnä lämpöä ja auringonpaistetta, kuten lapsuuden kesät niin usein, vaan jonkinlaisia pilviä näkyy taivaanrannassa tämän tästä.

Ja se, miten veljekset lapsuutensa ja erityisesti tuon kesän muistavat, vaihtelee. Kiehtovaa onkin sen pohtiminen, miten muistot muuttuvat ja miten mieli voi suojata ihmistä kieltäytymällä muistamasta tai muistamalla toisin. Olennaista on myös se, miten romaanin perheessä puhumattomuus nostattaa muureja perheenjäsenten välille ja kuinka yksin jokainen loppujen lopuksi välinpitämättömässä ilmapiirissä on.

Eloonjääneet on hengästyttävän kaunis romaani. Kerronta on kirkasta ja tarkkaa, niin taidokasta, että siitä vain nauttii. Kieli toimii tavalla, joka ei liiaksi kiinnitä huomiota puoleensa mutta jonka äärelle tekee ajoittain mieli pysähtyä ihmettelemään sen kuulautta.

Lisäksi Schulmanin romaani on haikea, surumielinen. Se muistuttaa hetkistä, jotka häviävät ja joiden ainutkertaisuuden huomaa vasta jälkeenpäin. Muistoihin voi sekoittua niin lapsuuden kesien auringonpaistetta kuin viiltävää surua, ja kaiken keskellä kulkee elämä, jota ei voi pysäyttää tai vaatia ottamaan askelta taaksepäin, jotta voisi toimia toisin.

Eloonjääneet on vaikuttava tarina, joka pakahduttaa. Aivan lopussa se todella yllättää, ja yllätyksen myötä romaanin nimi saa aiempaa laajemman merkityksen. Tarina jää soimaan mieleen pitkäksi aikaa kirjan kansien sulkeuduttua, ja rohkenen jo nyt ennakoida, että Eloonjääneet asettuu korkealle tämän vuoden lukemistossani.

Kiitos kustantajalle kirjasta!

Alex Schulmanin romaanista muualla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Kirjaluotsi.

Helmet 2021: 12. Kirjassa ollaan metsässä.

Keski-kirjastot 2021: 14. Kirjassa saunotaan.

Kommentit

  1. Tämä oli todella vaikuttava teos. Bloggaus tulossa, kun ehdin sen kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin seurailla blogiasi, milloin tekstisi tästä tulee. Innolla odotan.

      Poista
  2. Vaikuttava ja hyvin surullinen, mutta loistava Minullakin bloggaus tekeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kaikkia noita. Odottelen innolla bloggaustasi!

      Poista
  3. Yksi parhaita lukemiani kirjoja.
    Munäkin bloggasin tästä ja huomaan, että samat nostot sinulla.
    Myös aiemmat Schulmanin kirjat kannattaa lukea, jos et vielä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden olen vasta lukenut aiemmin, muut odottavat vuoroaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on