Siirry pääsisältöön

Marketta Pyysalo: Kehrääjä

Myöhemmin kun kerhotossut olivat jääneet pieniksi, jatkoin näkymättömäksi muuttumista. Näkymättömyyttä tarvittiin koulun ryhmätöissä, halogeenein valaistuissa luentosaleissa, ryhmämatkoilla, ruokapöydässä. Täytyy vain toimia samoin kuin kehrääjä, jonka erottaa kulottuneesta maasta vain mustista silmistä. Ja nekin se sulkee.

Marketta Pyysalo: Kehrääjä
Teos 2021
123 sivua

Marketta Pyysalon pienoisromaani Kehrääjä sukeltaa minäkertojansa mieleen, joka vaeltaa aiheesta toiseen ja tekee töitä selviytyäkseen surusta. Suru syntyy hetkessä, jona naisen puoliso sanoo haluavansa päättää pitkän avioliiton. Alkaa prosessi, joka etenee assosiaatiosta toiseen ja johdattaa järkytyksestä kohti uudenlaista elämänvaihetta.

Kun kokonaisuus on liian suuri, kertojan mieli tarttuu yksityiskohtiin. Muistot ja havainnot vaeltavat mielessä virtana; kun tulevaisuudesta ei tiedä, on katsottava menneeseen. Omat muistot yhdistyvät aiemmin eläneisiin naisiin, joiden kautta voi katsoa itseä. Ajatukset virtaavat ja hoitavat surua, ja prosessi etenee, vaikkei surussa vello vellomasta päästyään.

Kieli on tässä pienoisromaanissa sekä taidolla käytetty väline että tarkastelun kohde. Kertoja tarkastelee sanoja ja miettii niiden etymologiaa. Samaan aikaan hän käyttää sanoja tavalla, joka ilahduttaa ja hämmästyttää. Niin taitavaa ja kekseliästä.

Ahaa, nyt ymmärrän, sanon. Ihmettelinkin, että kuinka minä siinä sängyn laidalla. Mutta miksi kerrot vasta nyt, kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Se se onkin outo juttu, hän vastaa.

On selvää, että hän olisi mieluummin pitänyt minusta siinä kuin pitänyt minua siinä.

Marketta Pyysalon romaanissa on paljon ihasteltavaa. Se on moneen suuntaan ulottuva, kaunis ja kekseliäs. Se houkuttaa keskustelemaan kanssaan ja kutkuttaa ajatuksia. Erityisesti pidän siitä, että Kehrääjä kertoo surusta mutta ei vaadi rypemään siinä vaan antaa tilaa hengittää. Hieno pienoisromaani.

Kehrääjän on lukenut myös Tuija.

Helmet 2021: 43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on