Siirry pääsisältöön

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

Sanat tulivat pakottamatta. Ne ryöppysivät muististani kuin vetinen ripuli. Kerroin navetasta ja taatosta ja hepasta ja koiranpennusta ja veljestä ja äitimuorista ja jeesuksesta ja viinasta ja naapureista ja pikkuhiljaa osasista alkoi hahmottua palapeli jota saatoin kutsua elämäkseni.

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo
Tammi 2021
alkuteos Ja for ner till bro
suomentanut Outi Menna
294 sivua
äänikirjan lukija Satu Paavola
kesto 9 t 28 min

Hirveä, raadollinen ja raastava on tämä Karin Smirnoffin esikoisromaani Lähdin veljen luo, jonka päähenkilö on kotiseudulleen palaava Jana. Kotikylän kurjuus ei ole juuri muuttunut entisajoista, henkilöt vain ovat muuttuneet. Janan ja hänen veljensä äiti asuu hoivakodissa, isä on kuollut aikoja sitten. Veli juo minkä ehtii ja Jana kantaa mukanaan hirvittäviä muistoja lapsuudestaan. 

Jana päätyy töihin kodinhoitajaksi ja saa jatkuvasti kuulla myyttiseksi nousseesta Mariasta, joka on kuollut. Eläessään nainen oli kylän varsinainen femme fatale, joka lumosi miehiä yksi toisensa jälkeen. Lumottuihin lukeutuivat myös Janan veli sekä John, josta Jana puolestaan lumoutuu, vaikka mies haisee välillä vanhalta viinalta ja on mieleltään ailahtelevainen.

Mutta sellaiseenhan Jana on tottunut. Raakuus ja väkivalta eivät ole Janalle mitään arjesta irrallaan olevia ilmiöitä vaan kiinteä osa elämää lapsuudesta saakka. Ja juuri se tässä tarinassa ravistaa, paikoin kauhistuttaa: kuvaus Janan ja Bron lapsuudesta on raastava ja murheellinen, niin paljon he joutuvat kohtaamaan kaltoinkohtelua ja hyljeksintää.

Janan suhde molempiin vanhempiin on hyvin ongelmallinen. Lapsuudessa isä on varjo, joka pimentää valon kerta toisensa jälkeen. Hänen toimintansa on tietyllä tapaa ennustettavaa ja perhe tietää, että joka perjantai, kun isä – taatto – palaa töistään kotiin, avataan pullo. Ja sitten uhka kasvaa, ja useana perjantaina sekä lapset että äiti saavat tuntea nahoissaan perheenpään vihan.

Uskonnollisen äitimuorin käyttämä väkivalta on hienovaraisempaa. Eikö sekin, että kääntää katseensa pois, ole väkivaltaa?

Ja mehän rukoilimme. Pyysimme lapsellisesti jumalalta apua. Vähemmän lapsellisesti rukoilimme kostoa. Rukoilin rukoilemasta päästyäni. Rukoilin että taatto kuolisi. Silti hän palasi kotiin joka perjantai.

Äitimuorimme uskossa perhe oli pyhä. Se piti yhtä kävi miten kävi. Ja kuoleman jälkeen perhe yhdistyi jälleen. Ihan kuin olisi elänyt päättymättömässä helvetissä.

Lähdin veljen luo on raaka, rujo ja vahvasti ruumiillinen. Se on myös suora ja kiertelemätön. Tummasävyisyys ja kielteiset tunteet ahdistavat paikoin, mutta jonkinlaisia valonpilkahduksiakin tarinasta löytyy, ettei aivan upoksiin vetiseen suohon päädytä. Lakoninen tyyli tapahtumien kuvauksessa etäännyttää sopivasti, jotta romaani ei raasta rikki, mutta ehdottomasti mieleenjäävä tämä Karin Smirnoffin esikoisromaani on.

Lähdin veljen luo on trilogian avausosa. Seuraava osa Viedään äiti pohjoiseen ilmestyy suomeksi ensi vuonna. Kuvitteellisen Smalångerin kylään Ruotsiin sijoittuva tarinaa ollaan muokkaamassa myös tv-sarjaksi.

Muualla: Kirjasta kirjaan, Hemulin kirjahylly, Kirjallisuutta ja tutkimusta ja Anun ihmeelliset matkat.

Helmet 2021: 45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on