Siirry pääsisältöön

Maria Jotuni: Huojuva talo

Päivän tunnelma oli joskus niin sekava, että tuntui kuin asuisi hullujenhuoneessa, jossa hetkeksikään ei saanut unohtaa, missä oli ja mitä teki. Eteenpäin auttoi vain se, että päätti lujasti, ettei mikään uhkaus eikä järjettömyys saanut järkyttää niin, ettei tuota, missä oli, olisi muistanut.
Maria Jotuni: Huojuva talo
Seven-pokkarit 2007,
julkaistu ensimmäisen kerran 1963 (Otava)
577 sivua

Taikakirjaimet emännöi tällä kertaa Kirjabloggaajien klassikkohaastetta, joka on edennyt jo 10. kierrokselle (koontipostaus täällä). Minä valitsin luettavakseni Maria Jotunin postuumisti julkaistun romaanin Huojuva talo, joka on pitkään roikkunut luettavien teoksien listallani. Jollain tapaa kirjaan tarttuminen on pelottanut, sillä olen tiennyt, että tarina on raastava ja että keskeisenä teemana on perheväkivalta.

© Niina/Yöpöydän kirjat

Raastava ja rankka tarina tässä onkin kyseessä. Isäänsä ihaileva ja kylmähkön äidin kasvattama Lea päätyy naimisiin Eero Markun kanssa. Haaveet romanttisesta rakkaudesta unohtuvat miehen kiihkeiden vaatimusten keskellä ja Lea taipuu avioliittoon.

Alkuun kaikki sujuukin hyvin. Tuore aviovaimo jättää työnsä ja jää kotiin – mies vakuuttaa, että hän elättää kyllä perheen. Myöhemmin päätös kyllä joutuu kyseenalaiseen valoon monin tavoin, kun mies pitää käsissään taloudellista valtaa eikä vaimolla ole varaa oikeastaan mihinkään. Muutoinkin tunnelma alkaa kiristyä vähitellen muuttuakseen ennen pitkää suorastaan piinavaksi.

Avioliiton kuvaus on Huojuvassa talossa helvetillinen. Eero Markku näyttäytyy hahmona, josta saa hyviä puolia kaivamalla kaivaa, eikä niitä ole löytyä sittenkään. Lea taas on aviopuoliso, joka kaiken kärsii ja on hiljaa silloinkin, kun olisi montakin syytä avata suu. Mies saa tilaa käyttäytyä röyhkeästi ja käyttää niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.

Pelkästään väkivallasta ei kuitenkaan ole kysymys. Romaanissa on runsaasti dialogia, joka avaa esimerkiksi yhteiskunnallista tilannetta ja naisen asemaa. Eeron mielenmaisemaa keskustelut avaavat hyytävällä tavalla: miten tasapainoton ja raunioitunut voikaan ihmismieli olla.
Piti odottaa, että aika kuluisi. Odottaa mitä? Loppua, koska ei selviydytty. Nämä vuodet olivat olleet pitkä odotusaika, vaikeudet olivat tulleet ja menneet, mutta eivät kadonneet, kun entinen oli mennyt, oli uusi tullut, kun se oli sivuutettu, odotti taas uusi. Sai varoa, mitä sanoi ja teki. Ja siinä sai tuntea kykynsä rajoitukset.
Vavahduttavasti romaanissa kuvataan sitä, millaista on elää sairaan ihmisen mielivallan alla. Jännite kantaa hyvin alusta loppuun, kun lähestyvän tuhon tai pelastuksen odotus saa suorastaan ahmimaan kirjaa. Vuonna 1963 ensimmäisen kerran julkaistu romaani on kestänyt aikaa hyvin ja on antoisaa luettavaa nykylukijallekin.

Kirjasta muualla: Luettua elämää, Mrs Karlsson lukee ja Jokken kirjanurkka.

Helmet 2020: 12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera.

Kommentit

  1. Huojuva talo on kyllä vaikuttava kirja. Minulle on jäänyt traumoja sen pohjalta tehdystä tv-sarjasta, jota katsoin lapsena puoliksi salaa taustalta, kun äitini sitä seurasi. Siinä oli joku järkyttävä kohtaus, jossa isä pakotti pikkupoikaa koskemaan saunan kiukaaseen. Se oli minulle silloin käsittämätön asia, että vanhempi voi kohdella lastaan niin. Vanhempana luin kirjan, ja ravisuttava oli myös lukukokemuksena. Upea romaani kamalasta aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan lapsena kurkkineeni tv-sarjaa, josta jäi mieleen lähinnä ahdistavuus. Ehkä sen vuoksi en aikoihin rohjennut tarttua kirjaan, joka sekin on hyvin ravisteleva.

      Poista
    2. Pitäisi lukea, joskus aikoinaan luin vähän alkua mutta oli silloiseen fiilikseen liian raskas...

      Poista
    3. Ei tämä tosiaan mitenkään mieltä virkistävä ole. Ahdistavuuden vuoksi pitkään tätä välttelin.

      Poista
  2. Huomasin juuri, etten ole lukenut klassikkohaasteen yhdälläkään kierroksella kotimaista klassikkoa. Pitänee korjata puute jossain vaiheessa, mutta luulen, etten ehkä kuitenkaan aloita tästä kirjasta. Klassikko tai ei, taitaa aiheeltaan liian ahdistava kirja minulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotimaisistakin onneksi löytyy valinnanvaraa. :)

      Poista
  3. En ole tätä lukenut, mutta kuvailusi perusteella pitää itsellä olla vahva ja tasapainoinen olo tätä lukeakseen. Kotimaisissa klassikoissa on itsellänikin vielä paljon tutustuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä senlaatuista ahdistavuutta on, että kovin matalapaineiseen mielentilaan tätä ei voi suositella.

      Poista
  4. Huojuva talo on loistavaa kirjallisuutta. Se on kirkasta proosaa, selkeä ja analyyttinen. Hämmästyin oikeastaan eniten sitä, miten jämäkkä se on. Toteava, moderni kerronta, ei jätä mitään armoa Eero Markun kasvavalle hulluudelle. Vaikka sivuja on paljon, muistan minäkin lukeneeni tätä ahmien. Jotuni on nero.

    Ihan hölmöä tietysti ajatella näin, mutta jos nuoret tytöt tai naiset ylipäätään lukisivat tämän, monelta erehdykseltä ja ehkä jopa ihmishengen menetykseltä pelastuttaisiin. Perhehelvetti on todellakin helvetti maan päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jämäkkä on tosiaan hyvä sana kuvaamaan tätä. Varmaan nimenomaan tuo ominaisuus vaikutti siihen, että tarina vei – ahdistavuudestaan huolimatta – niin voimalla mukanaan.
      Hmm, ehkä tämän lukeminen ja analyyttinen käsittely voisi olla hyväksi. En tullut tuota aiemmin ajatelleeksi.

      Poista
  5. Tämä on ihan järkyttävä kirja. Kauheaa miten perheissä eletään tuommoisen kauhun alla. En kyllä suosittele kaikille lukijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi kaikille suositella. Varmaan minullakin vei vuosia, että tähän tartuin, koska en vain saanut kerättyä rohkeutta riittävästi. Nyt olen tyytyväinen, että luin Huojuvan talon.

      Poista
  6. Tämä on hurja romaani, ja niin on siitä tehty tv-draamakin. Nostan Jotunin taidolle lyhyen ja pitkän proosan kirjoittajana.

    On tämä klassikkohaaste mainio, vanhat kirjat elävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotuni on kyllä taitava ihmiskuvaaja. Ja klassikkohaaste on mainio, koska se houkuttaa tarttumaan näihin vanhoihin aarteisiin.

      Poista
  7. Olen monesti miettinyt, lukisinko tämän. Mutta sitten tulen tulokseen, etten ainakaan vielä. Kirja kuulostaa niin rankalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankka tämä tosiaan on. Ehkä jossain vaiheessa koet tälle olevan oikea aika. Sen tämä tarvitsee.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on