Päivän tunnelma oli joskus niin sekava, että tuntui kuin asuisi hullujenhuoneessa, jossa hetkeksikään ei saanut unohtaa, missä oli ja mitä teki. Eteenpäin auttoi vain se, että päätti lujasti, ettei mikään uhkaus eikä järjettömyys saanut järkyttää niin, ettei tuota, missä oli, olisi muistanut.
 |
| Maria Jotuni: Huojuva talo Seven-pokkarit 2007, julkaistu ensimmäisen kerran 1963 (Otava) 577 sivua |
Taikakirjaimet emännöi tällä kertaa Kirjabloggaajien klassikkohaastetta, joka on edennyt jo 10. kierrokselle (koontipostaus täällä). Minä valitsin luettavakseni Maria Jotunin postuumisti julkaistun romaanin Huojuva talo, joka on pitkään roikkunut luettavien teoksien listallani. Jollain tapaa kirjaan tarttuminen on pelottanut, sillä olen tiennyt, että tarina on raastava ja että keskeisenä teemana on perheväkivalta.
 |
| © Niina/Yöpöydän kirjat |
Raastava ja rankka tarina tässä onkin kyseessä. Isäänsä ihaileva ja kylmähkön äidin kasvattama Lea päätyy naimisiin Eero Markun kanssa. Haaveet romanttisesta rakkaudesta unohtuvat miehen kiihkeiden vaatimusten keskellä ja Lea taipuu avioliittoon.
Alkuun kaikki sujuukin hyvin. Tuore aviovaimo jättää työnsä ja jää kotiin – mies vakuuttaa, että hän elättää kyllä perheen. Myöhemmin päätös kyllä joutuu kyseenalaiseen valoon monin tavoin, kun mies pitää käsissään taloudellista valtaa eikä vaimolla ole varaa oikeastaan mihinkään. Muutoinkin tunnelma alkaa kiristyä vähitellen muuttuakseen ennen pitkää suorastaan piinavaksi.
Avioliiton kuvaus on Huojuvassa talossa helvetillinen. Eero Markku näyttäytyy hahmona, josta saa hyviä puolia kaivamalla kaivaa, eikä niitä ole löytyä sittenkään. Lea taas on aviopuoliso, joka kaiken kärsii ja on hiljaa silloinkin, kun olisi montakin syytä avata suu. Mies saa tilaa käyttäytyä röyhkeästi ja käyttää niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.
Pelkästään väkivallasta ei kuitenkaan ole kysymys. Romaanissa on runsaasti dialogia, joka avaa esimerkiksi yhteiskunnallista tilannetta ja naisen asemaa. Eeron mielenmaisemaa keskustelut avaavat hyytävällä tavalla: miten tasapainoton ja raunioitunut voikaan ihmismieli olla.
Piti odottaa, että aika kuluisi. Odottaa mitä? Loppua, koska ei selviydytty. Nämä vuodet olivat olleet pitkä odotusaika, vaikeudet olivat tulleet ja menneet, mutta eivät kadonneet, kun entinen oli mennyt, oli uusi tullut, kun se oli sivuutettu, odotti taas uusi. Sai varoa, mitä sanoi ja teki. Ja siinä sai tuntea kykynsä rajoitukset.Vavahduttavasti romaanissa kuvataan sitä, millaista on elää sairaan ihmisen mielivallan alla. Jännite kantaa hyvin alusta loppuun, kun lähestyvän tuhon tai pelastuksen odotus saa suorastaan ahmimaan kirjaa. Vuonna 1963 ensimmäisen kerran julkaistu romaani on kestänyt aikaa hyvin ja on antoisaa luettavaa nykylukijallekin.
Kirjasta muualla: Luettua elämää, Mrs Karlsson lukee ja Jokken kirjanurkka.
Helmet 2020: 12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera.
Huojuva talo on kyllä vaikuttava kirja. Minulle on jäänyt traumoja sen pohjalta tehdystä tv-sarjasta, jota katsoin lapsena puoliksi salaa taustalta, kun äitini sitä seurasi. Siinä oli joku järkyttävä kohtaus, jossa isä pakotti pikkupoikaa koskemaan saunan kiukaaseen. Se oli minulle silloin käsittämätön asia, että vanhempi voi kohdella lastaan niin. Vanhempana luin kirjan, ja ravisuttava oli myös lukukokemuksena. Upea romaani kamalasta aiheesta.
VastaaPoistaMinäkin muistan lapsena kurkkineeni tv-sarjaa, josta jäi mieleen lähinnä ahdistavuus. Ehkä sen vuoksi en aikoihin rohjennut tarttua kirjaan, joka sekin on hyvin ravisteleva.
PoistaPitäisi lukea, joskus aikoinaan luin vähän alkua mutta oli silloiseen fiilikseen liian raskas...
PoistaEi tämä tosiaan mitenkään mieltä virkistävä ole. Ahdistavuuden vuoksi pitkään tätä välttelin.
PoistaHuomasin juuri, etten ole lukenut klassikkohaasteen yhdälläkään kierroksella kotimaista klassikkoa. Pitänee korjata puute jossain vaiheessa, mutta luulen, etten ehkä kuitenkaan aloita tästä kirjasta. Klassikko tai ei, taitaa aiheeltaan liian ahdistava kirja minulle. :)
VastaaPoistaKotimaisistakin onneksi löytyy valinnanvaraa. :)
PoistaEn ole tätä lukenut, mutta kuvailusi perusteella pitää itsellä olla vahva ja tasapainoinen olo tätä lukeakseen. Kotimaisissa klassikoissa on itsellänikin vielä paljon tutustuttavaa.
VastaaPoistaKyllä tässä senlaatuista ahdistavuutta on, että kovin matalapaineiseen mielentilaan tätä ei voi suositella.
PoistaHuojuva talo on loistavaa kirjallisuutta. Se on kirkasta proosaa, selkeä ja analyyttinen. Hämmästyin oikeastaan eniten sitä, miten jämäkkä se on. Toteava, moderni kerronta, ei jätä mitään armoa Eero Markun kasvavalle hulluudelle. Vaikka sivuja on paljon, muistan minäkin lukeneeni tätä ahmien. Jotuni on nero.
VastaaPoistaIhan hölmöä tietysti ajatella näin, mutta jos nuoret tytöt tai naiset ylipäätään lukisivat tämän, monelta erehdykseltä ja ehkä jopa ihmishengen menetykseltä pelastuttaisiin. Perhehelvetti on todellakin helvetti maan päällä.
Jämäkkä on tosiaan hyvä sana kuvaamaan tätä. Varmaan nimenomaan tuo ominaisuus vaikutti siihen, että tarina vei – ahdistavuudestaan huolimatta – niin voimalla mukanaan.
PoistaHmm, ehkä tämän lukeminen ja analyyttinen käsittely voisi olla hyväksi. En tullut tuota aiemmin ajatelleeksi.
Tämä on ihan järkyttävä kirja. Kauheaa miten perheissä eletään tuommoisen kauhun alla. En kyllä suosittele kaikille lukijoille.
VastaaPoistaEi voi kaikille suositella. Varmaan minullakin vei vuosia, että tähän tartuin, koska en vain saanut kerättyä rohkeutta riittävästi. Nyt olen tyytyväinen, että luin Huojuvan talon.
PoistaTämä on hurja romaani, ja niin on siitä tehty tv-draamakin. Nostan Jotunin taidolle lyhyen ja pitkän proosan kirjoittajana.
VastaaPoistaOn tämä klassikkohaaste mainio, vanhat kirjat elävät!
Jotuni on kyllä taitava ihmiskuvaaja. Ja klassikkohaaste on mainio, koska se houkuttaa tarttumaan näihin vanhoihin aarteisiin.
PoistaOlen monesti miettinyt, lukisinko tämän. Mutta sitten tulen tulokseen, etten ainakaan vielä. Kirja kuulostaa niin rankalta.
VastaaPoistaRankka tämä tosiaan on. Ehkä jossain vaiheessa koet tälle olevan oikea aika. Sen tämä tarvitsee.
Poista