Siirry pääsisältöön

Steinunn Sigurðardóttir: Heiđa – lammaspaimen maailman laidalta

Kotimatkalla alkaa aina tuntua hyvältä, kun olen Fitarholtin kohdalla. Välillä pysähdyn ihastelemaan kotiani ja syvänsinisiä kattojani, jotka häämöttävät Krókuriksi kutsutun laakson toisella puolella. Fitarholtista avautuu näköala Tungufljót-virran toiselle puolelle, sisämaahan ja vuoristoon. Sieltä näkyy myös Mýrdalsjökull-jäätikkö, joka alkaa Ljótarstađiria kaarena ympäröivän vuoriston takaa.  
Steinunn Sigurðardóttir: Heiđa – lammaspaimen maailman laidalta
Like 2020
Alkuteos Heiđa 2016
suomentanut Maarit Kalliokoski
200 sivua
äänikirjan lukija Satu Paavola
kesto 6 h 37 min

Heiđa – lammaspaimen maailman laidalta on laajaan haastatteluaineistoon perustuva teos. Keskiössä on islantilainen maatilallinen Heiđa Asgeirdóttir, joka kuvaa teoksessaan työtään maatilalla ja avaa menneisyyttään. Mallimenneisyyttä sivutaan vain ohuesti, enemmän avataan lapsuutta ja nuoruutta maatilalla. Tausta selittää paljolti sitä, miksi Heiđasta on tullut yksin elävä maatilallinen ja luonnon puolustaja.

Teoksesta saa varsin kattavan kuvan siitä, minkälaista on pyörittää lammastilaa Islannissa. Tarinoinnista välittyy myös se, miten mahdottomana maatilan pitämistä pidetään, jos tilallinen on yksin. Jos hän taas sattuu olemaan nainen, odottaa moni, että tilallinen väsyy ja luovuttaa.

Heiđa Āsgeirdóttir ei kuitenkaan suostu luovuttamaan vaan tekee hurjasti töitä. Paitsi että hän työskentelee tilallaan ja kohtaa usein vastoinkäymisiä, taistelee hän suuryhtiön vesivoimakaavailuja vastaan, hakeutuu politiikkaan ja riimittelee. 

Heiđan keskeinen ajatus on, että hän ei omista maata vaan maa omistaa hänet. Ajatus näkyy hänen toiminnassaan ja tavoitteissaan: nainen ei halua myydä maitaan lyhytnäköisesti. Hän tiedostaa, miten lyhytaikainen hänen omistajuutensa maahan on ja miten kauaskantoisia päätökset voivat kuitenkin olla.

 Heiđan äärellä Islannista rakentuu kiehtova kuva, ja kun lammastilallinen matkaa ympäri maata tekemässä ultraäänitutkimuksia, tekee mieli tutkailla kartasta, missä hän milloinkin liikkuu. Haaveet Islantiin suuntautuvasta matkasta eivät Heiđan myötä ainakaan vähene.

Kaikkiaan teos on varsin kiinnostava mutta melko pintapuoliseksi jäävä. Jonkin verran rakenteessa on tarpeettomalta tuntuvaa toistoa, joka jossain määrin häiritsee. Kelpo ajanvietettä tämä islantilaisteos kuitenkin tarjoaa.

Helmet 2020 -lukuhaasteesta kuittaan kohdan 31: Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudullaTietokirjabingosta merkintä menee tällä kertaa kohtaan Kirjassa on eläimiä. Niitä lammastilalla todella riittää!



Kommentit

  1. Tämä kirja kiinnostaa kovasti. Taidanpa laittaa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarjoaa kyllä kiinnostavan sukelluksen Islantiin ja lammasfarmarin elämään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok