Siirry pääsisältöön

Steinunn Sigurðardóttir: Heiđa – lammaspaimen maailman laidalta

Kotimatkalla alkaa aina tuntua hyvältä, kun olen Fitarholtin kohdalla. Välillä pysähdyn ihastelemaan kotiani ja syvänsinisiä kattojani, jotka häämöttävät Krókuriksi kutsutun laakson toisella puolella. Fitarholtista avautuu näköala Tungufljót-virran toiselle puolelle, sisämaahan ja vuoristoon. Sieltä näkyy myös Mýrdalsjökull-jäätikkö, joka alkaa Ljótarstađiria kaarena ympäröivän vuoriston takaa.  
Steinunn Sigurðardóttir: Heiđa – lammaspaimen maailman laidalta
Like 2020
Alkuteos Heiđa 2016
suomentanut Maarit Kalliokoski
200 sivua
äänikirjan lukija Satu Paavola
kesto 6 h 37 min

Heiđa – lammaspaimen maailman laidalta on laajaan haastatteluaineistoon perustuva teos. Keskiössä on islantilainen maatilallinen Heiđa Asgeirdóttir, joka kuvaa teoksessaan työtään maatilalla ja avaa menneisyyttään. Mallimenneisyyttä sivutaan vain ohuesti, enemmän avataan lapsuutta ja nuoruutta maatilalla. Tausta selittää paljolti sitä, miksi Heiđasta on tullut yksin elävä maatilallinen ja luonnon puolustaja.

Teoksesta saa varsin kattavan kuvan siitä, minkälaista on pyörittää lammastilaa Islannissa. Tarinoinnista välittyy myös se, miten mahdottomana maatilan pitämistä pidetään, jos tilallinen on yksin. Jos hän taas sattuu olemaan nainen, odottaa moni, että tilallinen väsyy ja luovuttaa.

Heiđa Āsgeirdóttir ei kuitenkaan suostu luovuttamaan vaan tekee hurjasti töitä. Paitsi että hän työskentelee tilallaan ja kohtaa usein vastoinkäymisiä, taistelee hän suuryhtiön vesivoimakaavailuja vastaan, hakeutuu politiikkaan ja riimittelee. 

Heiđan keskeinen ajatus on, että hän ei omista maata vaan maa omistaa hänet. Ajatus näkyy hänen toiminnassaan ja tavoitteissaan: nainen ei halua myydä maitaan lyhytnäköisesti. Hän tiedostaa, miten lyhytaikainen hänen omistajuutensa maahan on ja miten kauaskantoisia päätökset voivat kuitenkin olla.

 Heiđan äärellä Islannista rakentuu kiehtova kuva, ja kun lammastilallinen matkaa ympäri maata tekemässä ultraäänitutkimuksia, tekee mieli tutkailla kartasta, missä hän milloinkin liikkuu. Haaveet Islantiin suuntautuvasta matkasta eivät Heiđan myötä ainakaan vähene.

Kaikkiaan teos on varsin kiinnostava mutta melko pintapuoliseksi jäävä. Jonkin verran rakenteessa on tarpeettomalta tuntuvaa toistoa, joka jossain määrin häiritsee. Kelpo ajanvietettä tämä islantilaisteos kuitenkin tarjoaa.

Helmet 2020 -lukuhaasteesta kuittaan kohdan 31: Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudullaTietokirjabingosta merkintä menee tällä kertaa kohtaan Kirjassa on eläimiä. Niitä lammastilalla todella riittää!



Kommentit

  1. Tämä kirja kiinnostaa kovasti. Taidanpa laittaa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarjoaa kyllä kiinnostavan sukelluksen Islantiin ja lammasfarmarin elämään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii