Siirry pääsisältöön

Helena Sinervo: Tytön huone

Saara katseli Sofian avointa matkalaukkua, joka retkotti keskellä olohuoneen lattiaa. Miten muut vanhemmat kestävät lapsensa lähdön ulkomaille opiskelemaan, hän ihmetteli. Tytön huone jää tyhjäksi, ja luonto kammoaa tyhjää tilaa. Horror vacui, hienosti sanottuna. Soffelle näitä tunteita ei kannata vuodattaa. Tytön korviin ei kuulu kaataa valvottujen öiden stressiajatuksia, missä se löytää puolison jostain Indonesian viidakoista tai Meksikon Guanajuatosta ja asettuu loppuiäkseen kauas kotoa, sairastuu ja kuolee, hautautuu mutavyöryyn Nepalissa, palaa poroksi Brasilian metsäpaloissa tai syleilee myrkyllistä meduusaa Australian rannikolla.
Helena Sinervo: Tytön huone
WSOY 2020
248 sivua
Äänikirjan lukija Vappu Nalbantoglu
kesto 7 t 21 min

Saara on Helena Sinervon romaanin Tytön huone päähenkilö, joka on (jälleen) asettumassa uuteen elämäntilanteeseen. Tytär Sofia on lähdössä opiskelemaan Kanadaan, ja äiti jää yksin tyhjään kotiin. Eron hetken lähestyessä on aika katsella taaksepäin, miettiä, mihin vuodet vierivät, ja kurkistaa eteenpäin: minkälaiseksi maailma muuttuu, kun tytön huone on tyhjä?

Romaani sijoittuu yhteen päivään mutta kurkottaa laajalle. Saaran sisäisen puheen kautta muotoutuu kuva menneestä. Mitä kaikkea tapahtuikaan jo ennen tyttären syntymää, miten Saara rinnastuu raamatulliseen kaimaansa, mihin Sofian isä katosi? Saaran täyttää huoli, kun lapsi on ilmeisen huolettomana mutta vakavin aikein lähdössä kauas pois. Matkasuunnitelma, johon ei kuulu lentäminen, huolestuttaa äitiä, jonka mielikuvitus täyttyy mahdollisista uhista. Syy uhkakuvien maalailuun selviää lukijallekin aikanaan, mutta toisaalta äidin huolen ymmärtää kyllä muutoinkin.

Irti päästämisen vaikeus hahmottuu romaanista tavalla, joka resonoi varmasti monessa lukijassa. Lapsen poistuminen omasta elämänpiiristä tuottaa tuskaa – eri ihmisille eri tavoin. Onhan kysymys samalla myös ajan kulumisesta, vuosien vastustamattomasta vierimisestä ja hetkistä, jotka haluaisi pysäyttää. Samalla tietää, että mennyttä ei takaisin saa. Vielä kaiken keskellä on sekin, miten tytär on täynnä nuoruuden kauneutta ja voimaa peilinä ikääntyneelle äidille.

Hienosti ja tasapainoisesti Sinervo rakentaa kuvan kaihoisasta äidistä, joka pohtii paljon. Yksityisestä laajennetaan kohti yleistä, kun lukenut ja moneen asiaan perehtynyt Saara tarkastelee maailmaa. Hän pohtii ja ymmärtää ja on kokenut enemmän kuin tytär tietää. Mitä kaikkea tyttären on äidin sisällä vellovista ajatuksista lopulta tarpeen tietää?

Tytön huone on melankolinen yhdenpäivänromaani, jolla on paljon annettavaa. Romaani on syvällinen ja kaunis, viisas ja viehättävä.
Ole rohkea, elä hyvin! Saara huusi ja toivoi, että Sofia kuuli ne sanat. Ja jos ne jäivät tytöltä kuulematta, hän toivoi että maailmankaikkeus kuuli.
Helena Sinervon romaanista kirjoittaa myös Jorma.

Kommentit

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Tämä vaikuttaa todella kiinnostavalta. Muistan Sinervon kirjan Runoilijan talossa, josta pidin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinervo kirjoittaa kyllä kauniisti. Runoilijan talossa oli minusta etäisempi kuin tämä. Suosittelen kyllä lämpimästi.

      Poista
  2. Tämä on minullakin lukujonossa, kun sain sen arvostelukappaleena. Yhdenpäivänromaani on aika vaativa tapa kirjoittaa romaani, mutta tämän ulottuvuudet kiinnostavat. Syvällinen, kaunis, viisas ja viehättävä kuulostaa oikein lupaavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, että joissakin kommenteissa pohdiskelevuus ja tietynlainen hitaus eivät oikein innostaneet. Minä pidin tästä kyllä, ja onkin kiva aikanaan kuulla, mitä sinä tästä ajattelet.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok