Siirry pääsisältöön

Philip Teir: Neitsytpolku

Pari viikkoa myöhemmin Richard pyysi Paulaa lounaalle. Hän oli istunut tietokoneen ääressä koko aamupäivän miettimässä lähettäisikö kutsun vai ei. Se olisi sysäys eteenpäin, askel tuntemattomaan. Ei siksi, että hän kutsui naisen lounaalle – hän kävi usein lounaalla tai kahvilla naisten kanssa – vaan siksi, ettei voinut lakata ajattelemasta Paulaa. Töissä hänen oli vaikea keskittyä, hän tuijotti kattoon ja yritti uskotella itselleen projisoivansa Paulaan jotain mitä ei ollut muualla kuin hänen omassa mielessään. Eihän hän edes tuntenut Paulaa. Mutta viimein hän päätteli ettei pieni ihastuminen ehkä sittenkään ollut mikään huono juttu. Hän ajatteli, että parhaassa tapauksessa se voisi vapauttaa energiaa ja luovuutta.

Philip Teir: Neitsytpolku
Otava 2020
Alkuteos Jungfrustigen 2020
Suomentanut Jaana Nikula
Äänikirjan lukija Antti Virmavirta
kesto 5 t 25 min

Philip Teirin Neitsytpolku on kustantajan (Otava) mukaan "viisas ja haikeanhauska romaani muuttuvasta perhe-elämästä ja siitä, kuinka vaikeaa on asua saman katon alla". Suhtaudun romaaniin ennakkoluuloisesti, koska hauskaksi mainostetut romaanit usein antavat minun lopulta ymmärtää, että huumorintajuni on kuolintoreissaan tai vähintäänkin huumorintajuni ei ole ihan sillä tasolla kuin yleisesti ottaen ehkä pitäisi. No, uutinen ei liene se, että en löytänyt Neitsytpolusta haikeanhauskuutta sen kummemmin kuin hauskuuttakaan. Mitä sitten löysin?

Lähtöasetelma on se, että romaanin päähenkilö Richard elää kohtuullisen tasaiseksi muuttuneessa avioliitossa Sonjan kanssa. Pariskunta on ajautunut jossain määrin etäälle toisistaan, ja kun Richard tapaa pikkujouluissa Paulan, jotain muuttuu. Vaikka Richard yrittää panostaa perhe-elämään, johtaa yksi asia toiseen ja ennen pitkää mies on salasuhteessa Paulan kanssa.

Autofiktiosta tai jostain sentapaisesta on nyt kysymys. Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan, että Neitsytpolun taustalla on kirjailijan omia kokemuksia rakastumisesta ja sitä seuranneesta avioerosta. Vaikkei yhteys tiedossa ollutkaan ennen kuin aloin romaania äänikirjana kuunnella, jollain tapaa ajauduin kuunnellessani ajattelemaan päähenkilönä itse kirjailijaa, pohdin yhteyksiä todellisuuteen.

Kerronta on toteavaa, ikään kuin kertoja katsoisi itseään etäältä. Tähän asetelmaan sopii mainiosti se, että kertoja on ulkopuolinen. Toisaalta tulee tunne, että henkilöt eivät tule kovin liki vaan jäävät etäälle. Alkuun se vaivaa: tulee tunne, että en kosketu vaan katson tapahtumia kuin ikkunalasin takaa.

Mutta sitten kuitenkin huomaan ajautuvani pohtimaan, miten vakuuttavaa tarinankerronta on. Vähän väljähtynyt avioliitto, kiinnostava uusi nainen, tunteiden tunnustelu, sitten uuden elämänvaiheen alku. Varsinkin siinä, millä tavalla tuota uutta elämänvaihetta kuvataan, on jotain hyvin kiinnostavaa ja tunnistettavaa. Rosoja ei liiaksi tasoitella vaan arjen vaikutus aikuisten ihmisten rakkauteen tuodaan esille siten kuin voi hyvin kuvitellakin tapahtuvan.

Vaikka Neitsytpolussa kuvataan elämä isoja käänteitä ja rakastumista, ei mitään valtavaa tunteiden leiskuntaa ole luvassa. Vähäeleisyys ja toteavuus etäännyttävät mutta samalla arkisuudessa on jotain kovin kiehtovaa.

Romaanista muualla: Kirsin Book Club, LukulaiffiiTuijata. Kulttuuripohdintoja, Anun ihmeelliset matkat ja Kirja vieköön!

Helmet-haasteessa Neitsytpolku asettuu kohtaan 3: Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti.

Kommentit

  1. Luettuani Teirin haastattelun HS:ssä odotin enemmän tunnetta ja romantiikkaa. Uusperhekuvion alun vaikeudet oli kyllä todentuntuisesti kuvattu, mutta en oikein lämmennyt tälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin vähäeleistä kerronta on, ja jonkin aikaa se kyllä hämmensi: tarina ei varsinaisesti vienyt mukanaan. Mutta kyllä tässä kiinnostavia elementtejä on.

      Poista
  2. Kiitos kirjan esittelystä. En ole tätä lukenut, mutta kehuja kirja on saanut monissa blogeissa eli taidanpa hankkia kesälukemiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla odottelenkin, mitä ajatuksia tämä sinussa herättää. Moni on kehunut mutta on myös hieman varauksellista suhtautumista näkyvissä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...