Siirry pääsisältöön

Harriet Tyce: Veriappelsiini

Robert kaataa lasiini lisää viiniä. Juon sen. Keskustelu polveilee ympärilläni, Robert huutaa Sankarille ja Patrickille ja sitten taas minulle, huonot vitsit viuhuvat ilmassa ja nauru raikaa. Lisää viiniä. Vielä lasillinen. Lisää asianajajia liittyy seuraan, tupakka-aski kiertää pöydässä. Poltamme ulkona, vielä toisenkin, ei ei, anna kun minä ostan lisää, etten pummi koko ajan sinulta, kaivetaan rahaa taskusta ja ahtaudutaan yläkerran baaritiskin ääreen ostamaan aski ja Marlboro Lightseja ei ole, vain Cameleita, mutta mitä väliä sillä nyt on, joo otetaan hei vähän lisää viiniä, ja taas lasillinen ja toinen ja sitten vielä yksi, sitten jonkinlaisia tahmaisia ja tummia shotteja, ja huone ja puheensorina ja vitsit kieppuvat ympärilläni aina vain hurjempaa vauhtia.
Harriet Tyce: Veriappelsiini
Otava 2020
Alkuteos Blood orange
Suomentanut Oona Nyström
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
kesto 10 t 55 min
Kun Veriappelsiini alkaa, alkaa myös loputtomalta tuntuva kapakkakierrosten, juotujen drinkkien ja poltettujen savukkeiden ketju. Tapahtumien keskipisteessä – ja hyvin usein myös kapakkakierroksilla – on asianajaja Alison, jonka silmien kautta tapahtumia kuvataan.

Alisonin elämä voisi näyttää päältä päin varsin onnistuneelta. Ura asianajajana alkaa saada lisää kierroksia, työ maistuu, kotona on suloinen tytär, ja terapeuttina toimiva puoliso kantaa kodinhoidosta päävastuun, jotta vaimolle jää aikaa luoda uraa (ja tienata rahaa).

Hyvin pian käy kuitenkin ilmi, että Alisonin elämä on luisumassa kovaa vauhtia sivuraiteelle. Nainen tuntuu kiinnostuvan työpaikan kosteista illanvietoista paljon enemmän kuin rauhallisista koti-illoista perheen kanssa. Myöskään oma kunnollinen aviopuoliso Carl ei enää herätä haluja, kun toimeksiantava asianajajakollega, syntinen Patrick, täyttää ajatukset ja vähän muutakin. Vauhdikkaan menon keskellä ei ole vaikea ennustaa, että on vain ajan kysymys, milloin korttitalo alkaa tutista liitoksissaan.

Alkuun Alisonista syntyy kuva, joka ei todellakaan mairittele. Alkoholiongelmainen ja aviomiestään pettävä nainen ei viihdy kotona ja jättää kerta toisensa jälkeen lunastamatta perheelleen antamansa lupaukset. Syitä lasin kallisteluun riittää: työ on raskas, perhe pitää elättää ja niin edelleen. Naisen lähellä tuntuu myös riittävän ihmisiä, jotka mielellään vievät häntä väärään suuntaan. Ja vaikka vähitellen Alisonia alkaa hieman enemmän ymmärtää, on samalla selvää, että hän ei hallitse elämäänsä ja hänen ratkaisuyrityksensä voisivat olla toisenlaisia. Samalla ymmärtää kipeästi sen, miten helppoa on sivusta huudella ja vähän tuomitakin.

Töissä Alisonin tulevaisuus näyttää kuitenkin hyvältä. Kun Alison ajautuu kauemmas perheestään, etenee hän samalla urallaan ja saa puolustettavakseen naisen, jota epäillään varsin vankoin perustein miehensä murhasta. Alison huomaa, että hänellä ja Madeleine Smithilla on paljonkin yhteistä – Madeleinen elämä vain näyttää olevan vielä pahemmin poissa raiteiltaan. Vai onko?

Trillerin edetessä käy vähitellen ilmi, että lähes kaikki on lopulta jotain muuta kuin miltä alkuun näyttää. Luurankoja löytyy milloin kenenkin kaapista.

Veriappelsiini pitää lukijan – tai tässä tapauksessa kuuntelijan – otteessaan. Juonenkuljetus toimii hyvin, joskin loppuratkaisu on hieman kiireessä kasatulta vaikuttava ja paikoin tarina tuntuu epäloogiselta. Vaikka henkilöt eivät varsinaisesti herätä lämpimiä tunteita, onnistuu trilleri ravistelemaan. Ihmismielen julmuus tulee esille vaikuttavalla tavalla, ja Veriappelsiini saakin pohtimaan, mitä kaikkea voi ymmärtää ja mihin ymmärrys ei tunnu riittävän.

Ihan tusinadekkarista ei Veriappelsiinin kohdalla ole kysymys. Luulenpa, että tarina jää mieleen keskivertokertomusta pidemmäksi aikaa erityisesti siksi, että psykologinen aspekti jää mietityttämään ja herättää halua pohtia kirjan sisältöä kaverin kanssa. Se on hyvän tarinan merkki.

Helmet 2020: 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on