Cristina Sandu: Vesileikit

Maa, jossa tytöt asuivat, oli kapea ja matala eikä se kuulunut yhdellekään valtiolle. Se puristui kahden joen väliin, suuren ja pienen. Maan nimi tarkoittaa Erään joen toisella puolella. On maita, jotka ovat joen oikealla puolella ja maita, jotka ovat sen väärällä puolella. Istuessaan rannassa tytöt katsoivat väärältä oikealle, sinne missä puut nostivat jykeviä oksiaan.

Cristina Sandu: Vesileikit
Otava 2019
118 sivua

Cristina Sandun romaani Vesileikit kertoo kuudesta tytöstä, jotka kasvavat naisiksi. Anita, Paulina, Sandra, Betty, Nina ja Lidia. He jakavat lapsuuden, kasvavat yhdessä nuoriksi naisiksi. Kasvun vuosia leimaavat vesileikit, uintiretket joelle.

Kahden joen välisellä maapalalla elävät tytöt alkavat vesileikkien myötä haaveilla jostain suuremmasta. Mihin haaveet tytöt veivät, se selviää kuudesta tarinasta, joissa kussakin näkökulma on yhden tytön vuorollaan. Novellimaisia tarinoita yhdistävät kuvaukset vuosien takaisista vesileikeistä.

Romaanin nimi Vesileikit voisi vihjata hyvinkin jostain kepeästä, leikkisästä. Välähdyksenomaisiin lyhyihin tarinoihin rakentuu kuitenkin kokonaisia elämiä, eikä elämä ole pelkkää leikkiä. Millaista on elää, kun juuret ovat muualla? Millaista on elää uudessa kotimaassa, jonka kiinteäksi osaksi ei kuitenkaan tunnu olevan mahdollista päästä? Näihin kysymyksiin pienoisromaani vastaa oivaltaen ja jättäen lukijalle tilaa tulkita ja täyttää aukkoja, joita kuuden naisen tarinoihin jää.

Vesileikit luettuaan lukija ei voi muuta kuin tyytyväisenä huokaista, sillä se on todella hieno teos. Vaikka sivuja on melko vähän, on sanoja paljon – osa riveillä, osa rivien väleissä. Romaani herättää ajatuksia ja jää taatusti mieleen.

Sandun romaanista muualla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjaluotsi, Reader, why did I marry him?, Kirsin Book Club ja Kirja vieköön!

Helmet 2020 -lukuhaasteessa Vesileikit asettuu kohtaan 4: Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä.