Siirry pääsisältöön

Cristina Sandu: Vesileikit

Maa, jossa tytöt asuivat, oli kapea ja matala eikä se kuulunut yhdellekään valtiolle. Se puristui kahden joen väliin, suuren ja pienen. Maan nimi tarkoittaa Erään joen toisella puolella. On maita, jotka ovat joen oikealla puolella ja maita, jotka ovat sen väärällä puolella. Istuessaan rannassa tytöt katsoivat väärältä oikealle, sinne missä puut nostivat jykeviä oksiaan.
Cristina Sandu: Vesileikit
Otava 2019
118 sivua

Cristina Sandun romaani Vesileikit kertoo kuudesta tytöstä, jotka kasvavat naisiksi. Anita, Paulina, Sandra, Betty, Nina ja Lidia. He jakavat lapsuuden, kasvavat yhdessä nuoriksi naisiksi. Kasvun vuosia leimaavat vesileikit, uintiretket joelle.

Kahden joen välisellä maapalalla elävät tytöt alkavat vesileikkien myötä haaveilla jostain suuremmasta. Mihin haaveet tytöt veivät, se selviää kuudesta tarinasta, joissa kussakin näkökulma on yhden tytön vuorollaan. Novellimaisia tarinoita yhdistävät kuvaukset vuosien takaisista vesileikeistä.

Romaanin nimi Vesileikit voisi vihjata hyvinkin jostain kepeästä, leikkisästä. Välähdyksenomaisiin lyhyihin tarinoihin rakentuu kuitenkin kokonaisia elämiä, eikä elämä ole pelkkää leikkiä. Millaista on elää, kun juuret ovat muualla? Millaista on elää uudessa kotimaassa, jonka kiinteäksi osaksi ei kuitenkaan tunnu olevan mahdollista päästä? Näihin kysymyksiin pienoisromaani vastaa oivaltaen ja jättäen lukijalle tilaa tulkita ja täyttää aukkoja, joita kuuden naisen tarinoihin jää.

Vesileikit luettuaan lukija ei voi muuta kuin tyytyväisenä huokaista, sillä se on todella hieno teos. Vaikka sivuja on melko vähän, on sanoja paljon – osa riveillä, osa rivien väleissä. Romaani herättää ajatuksia ja jää taatusti mieleen.

Sandun romaanista muualla: Tuijata. KulttuuripohdintojaKirjaluotsi, Reader, why did I marry him?, Kirsin Book Club ja Kirja vieköön!

Helmet 2020 -lukuhaasteessa Vesileikit asettuu kohtaan 4: Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii