Siirry pääsisältöön

Aino Vähäpesola: Onnenkissa

Södergranin ensimmäinen runokokoelma Dikter (Runoja) julkaistiin vuonna 1916. Hän oli silloin samanikäinen kuin minä nyt, 24-vuotias. Hän kirjoitti runot ruotsiksi, joka ehkä oli hänen perimmäinen kotikielensä, jos mietitään verenperintönä kulkevaa kansallisuutta, mutta asia ei ollut niin selkeä. Södergranin kielitaito oli laaja, ja hän oli käynyt koulunsa saksaksi. Siksi ei ole mahdollista määritellä, mikä lopulta oli hänen "tunnekielensä". Voi olla, että ei ollut ainoastaan yhtä sellaista.
Aino Vähäpesola: Onnenkissa
Kosmos 2019
192 sivua
Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
Kesto 5 t 13 min

On olemassa kirjoja, joiden äärellä miettii, että voi kunpa osaisin kirjoittaa näin. Aino Vähäpesolan Onnenkissa on sellainen kirja. Se kuvaa sinänsä arkista elämää, joka tarjoaa samaistumispintaa. Kuvauksessa on kuitenkin sellaista kiehtovaa ulottuvuutta, jollaisen toivoisi itse kykenevänsä tavoittamaan kirjoittamalla. Romaanissa arki nousee toiselle tasolle ja linkittyy toiseen aikaan tavalla, jota voi vain ihailla.

Romaanin minäkertoja opiskelee ja kirjoittaa gradua Edith Södergranin runoudesta. Runot asettuvat osaksi opiskelijan omaa elämää, hän peilaa niihin itseään ja vertaa omaa elämäntilannettaan aikoja sitten eläneen runoilijan elämää. Nuoria naisia kumpainenkin, omaa asemaansa pohtivat molemmat.

Erityisesti Onnenkissassa ihailen sitä, miten hienosti Södergranin runous ja romaanin nykyaika linkittyvät. Miten taitavasti Vähäpesola sen tekee!
Kiitos myöhempien aikojen, nyt sille tunnelmoinnille on vakiintunut yleiskielinen termi: minä kanavoin Södergrania. Kanava oli auki molempiin suuntiin. Menin metsään, asetuin makuulleni, elin tunnelmaa, järjestelin runolle konkreettisen, visuaalisen ilmiasun. Samalla Södergran oli siellä, metsässä.
Toiseksi ihailen sitä, millaisia oivalluksia Onnenkissa lukijalleen tarjoaa. Ne ilahduttavat ja herättävät ajatuksia, houkuttavat pohtimaan.

Kolmanneksi ihailen sitä, miten tasaisen varmasti romaani, jota on myös esseeromaaniksi määritelty, etenee. Runous, jooga, naiseus, seksuaalisuus, feminismi, patriarkaalisuus ja identiteetti kietoutuvat kokonaisuudeksi, jota on nautinto lukea tai äänikirjana kuunnella.
Onnenkissa, onnenkissa, se olen minä itse.

Onnenkissasta kirjoittavat myös ainakin ArjaOmppu, AnneliLaura, Amanda ja Tuija.

Helmet 2020: 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on