Amber pohti, millaista olisi ollut kasvaa tällaisessa ympäristössä, missä jo lapsesta saakka totutettiin nauttimaan kaikista elämän hyvistä puolista. Kun jo syntymästä saakka sai oikeanlaisia ystäviä ja pääsi parhaisiin kouluihin ja ulkopuoliset suljettiin muurien toiselle puolelle. Yhtäkkiä suru ja kateus valtasivat hänen mielensä.
Toinen rouva Parrish on tarina pakkomielteistä. Sellaisia tuntuu olevan useammalla kuin yhdellä, ja pakkomielteistä ja päämäärätietoisuudesta syntyy keitos, joka on osin vetävää mutta osin myös vaivaannuttavaa luettavaa.
Trillerin keskiössä on kolmikko Daphne ja Jackson Parrish sekä Amber Patterson. Ensin mainitut ovat aviopari, joka elää ulkopuolisten silmin täydellistä elämää: rahaa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi, kahden tyttären kanssa asutaan hulppeassa talossa ja mies näyttää yhä edelleen palvovan vaimoaan.
Amber Patterson kiinnostuu herra Parrishista ja kokee, että hänellä on kaikkeen ylellisyyteen ja komeaan mieheen yhtä suuret oikeudet kuin Daphnella. Niinpä nuori nainen hakeutuu Daphnen lähipiiriin ja ujuttautuu yhä syvemmälle perheen elämään päästäkseen Jacksonin sänkyyn ja myöhemmin ensimmäiseksi naiseksi rikkaan ja arvostetun miehen elämään. Daphne ei näytä ymmärtävän vaaraa vaan uskoo Amberin valheisiin vaivautumatta selvittämään, kuka hänen elämäänsä yllättäen tupsahtanut nainen todellisuudessa on.
Kirjan alkuosassa ulkopuolinen kertoja kuvaa tapahtumia Amberin näkökulmasta. Toisessa osassa ääneen pääsee minäkertojana Daphne, ja asetelma muuttuu vallan toisenlaiseksi. Mitä kulissien takana tapahtuu? Mitä luksuselämä todellisuudessa on? Ja ennen kaikkea: kuka lopulta on kolmiodraaman voittaja?
Tapasin Jacksonin, kun olin kaksikymmentäkuusivuotias. Olin valmistunut sosiaalityön maisteriksi ja suunnittelin parhaillaan säätiötä, jonka aioin perustaa Julien muistoksi.Idea trillerissä on hyvä, mutta toteutus on kömpelö. Trillerin psykologisuus perustuu pitkälti ajatukseen, jonka mukaan ihmiset ovat sätkynukkeja, jotka toimivat odotetulla tavalla ennemmin tai myöhemmin. Kerronta on sekin kömpelöä: ajoittain tuntuu, että tapahtumiin lisätään yllättäen asioita, jotka on unohdettu aiemmin mainita mutta jotka ovat juonenkulun takia välttämättömiä. Lisäksi tarinassa on epäuskottavuutta ja sopivia sattumuksia tarpeettoman paljon.
Kuuntelin kirjan joka tapauksessa loppuun saakka. Se taisi johtua siitä, että jokin kolmiodraamassa kiinnosti. Ehkäpä Toinen rouva Parrish toimiikin ihan hyvin, kun sitä lähestyy viihteenä, johon sisältyy vakavia teemoja, kuten mielenterveys, väkivalta ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Teemojen käsitteleminen kuitenkin jää ohuehkoksi ja viihteelliseksi.
Satu piti tästä trilleristä minua enemmän.
Helmet-lukuhaaste: 39. Kirjassa lennetään.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.