Siirry pääsisältöön

Liv Constantine: Toinen rouva Parrish

Amber pohti, millaista olisi ollut kasvaa tällaisessa ympäristössä, missä jo lapsesta saakka totutettiin nauttimaan kaikista elämän hyvistä puolista. Kun jo syntymästä saakka sai oikeanlaisia ystäviä ja pääsi parhaisiin kouluihin ja ulkopuoliset suljettiin muurien toiselle puolelle. Yhtäkkiä suru ja kateus valtasivat hänen mielensä.
Liv Constantine: Toinen rouva Parrish
HarperCollins 2020
Alkuperäisteos The Other Mrs Parrish
Suomentanut Maija van de Pavert
300 sivua (jättipokkari)
Äänikirjan lukija Tuulimaria Bützow
kesto 14 t 29 min

Toinen rouva Parrish on tarina pakkomielteistä. Sellaisia tuntuu olevan useammalla kuin yhdellä, ja pakkomielteistä ja päämäärätietoisuudesta syntyy keitos, joka on osin vetävää mutta osin myös vaivaannuttavaa luettavaa.

Trillerin keskiössä on kolmikko Daphne ja Jackson Parrish sekä Amber Patterson. Ensin mainitut ovat aviopari, joka elää ulkopuolisten silmin täydellistä elämää: rahaa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi, kahden tyttären kanssa asutaan hulppeassa talossa ja mies näyttää yhä edelleen palvovan vaimoaan.

Amber Patterson kiinnostuu herra Parrishista ja kokee, että hänellä on kaikkeen ylellisyyteen ja komeaan mieheen yhtä suuret oikeudet kuin Daphnella. Niinpä nuori nainen hakeutuu Daphnen lähipiiriin ja ujuttautuu yhä syvemmälle perheen elämään päästäkseen Jacksonin sänkyyn ja myöhemmin ensimmäiseksi naiseksi rikkaan ja arvostetun miehen elämään. Daphne ei näytä ymmärtävän vaaraa vaan uskoo Amberin valheisiin vaivautumatta selvittämään, kuka hänen elämäänsä yllättäen tupsahtanut nainen todellisuudessa on.

Kirjan alkuosassa ulkopuolinen kertoja kuvaa tapahtumia Amberin näkökulmasta. Toisessa osassa ääneen pääsee minäkertojana Daphne, ja asetelma muuttuu vallan toisenlaiseksi. Mitä kulissien takana tapahtuu? Mitä luksuselämä todellisuudessa on? Ja ennen kaikkea: kuka lopulta on kolmiodraaman voittaja?
Tapasin Jacksonin, kun olin kaksikymmentäkuusivuotias. Olin valmistunut sosiaalityön maisteriksi ja suunnittelin parhaillaan säätiötä, jonka aioin perustaa Julien muistoksi.
Idea trillerissä on hyvä, mutta toteutus on kömpelö. Trillerin psykologisuus perustuu pitkälti ajatukseen, jonka mukaan ihmiset ovat sätkynukkeja, jotka toimivat odotetulla tavalla ennemmin tai myöhemmin. Kerronta on sekin kömpelöä: ajoittain tuntuu, että tapahtumiin lisätään yllättäen asioita, jotka on unohdettu aiemmin mainita mutta jotka ovat juonenkulun takia välttämättömiä. Lisäksi tarinassa on epäuskottavuutta ja sopivia sattumuksia tarpeettoman paljon.

Kuuntelin kirjan joka tapauksessa loppuun saakka. Se taisi johtua siitä, että jokin kolmiodraamassa kiinnosti. Ehkäpä Toinen rouva Parrish toimiikin ihan hyvin, kun sitä lähestyy viihteenä, johon sisältyy vakavia teemoja, kuten mielenterveys, väkivalta ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Teemojen käsitteleminen kuitenkin jää ohuehkoksi ja viihteelliseksi.

Satu piti tästä trilleristä minua enemmän.

Helmet-lukuhaaste: 39. Kirjassa lennetään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…