Siirry pääsisältöön

Juha Itkonen & Kjell Westö: 7 + 7 levottoman ajan kirjeitä

Minä asetan tietyt rajat sille mitä voin ja saan kirjoittaa. Minkälaiset, se on oma asiani, mutta teen sen koska uskon maailmassa olevan asioita joita en ymmärrä, tai en kykene kuvaamaan, enkä halua loukata asianomaisia ihmisiä kirjoittamalla pinnallisesti ja huonosti sellaisesta, mikä ansaitsisi paremman ja syvemmän kuvauksen. Silti asennoidun niin, että meidän kirjailijoiden täytyy saada yrittää. (Kjell Westö)
Juha Itkonen ja Kjell Westö:
7+7 – levottoman ajan kirjeitä
Otava 2019
Kjell Westön kirjeet ruotsista suomentanut Laura Beck
333 sivua

Olin syksyllä eräässä tilaisuudessa kuuntelemassa Juha Itkosta. Samassa tilaisuudessa kuulin tästä kirjekokoelmasta, joka syntyi kustantamon aloitteesta ja jossa kirjailijat Juha Itkonen ja Kjell Westö kirjoittavat toisilleen kirjeitä parin vuoden ajan. Oli selvää, että hankin kirjan itselleni luettavaksi.

Onneksi hankin. 7+7 – levottoman ajan kirjeitä on ihastuttava teos, jonka soisi päätyvän monen lukijan käsiin. Vinkki: äänikirjaversiossa kirjailijat lukevat itse omat kirjeensä!

On selvää, että kirjailijakollegat ovat monesta asiasta samaa mieltä. Esimerkiksi kokemukset kirjailijuudesta ja kirjallisuuden vastaanotosta yhdistävät, samanmielisiä he ovat myös #metoo-ilmiöstä. Voisi ajatella, että onpas tylsää; olisipa kirjeenvaihtoon saatu henkilöitä, jotka ovat enemmän eri mieltä.

Tänä aikana, kun keskustelu tuntuu olevan pääosin kiistelemistä, epämääräisiin argumentteihin turvaamista tai täysin perustelematonta puskista huutelemista, kirjeteos tuntuu virkistävältä ja tyynnyttävältä. Nautin, kun saan lukea humaania teosta, joka avaa maltilla ja pohdiskellen aikamme kipukohtia, kuten ilmastonmuutosta.

Viehättävällä tavalla teoksessa vuorottelevat yleinen ja yksityinen. Sijansa saavat niin Trump kuin oma vanheneminen, luonto ja etuoikeutettu elämä, työ ja vanhemmuus.
Ehkä kirjoitan siis nyt alkuun vain, että olen kieltämättä ollut kiireinen mutta myös usein onnellinen. Sellainen vaikutelma minulle välittyi myös sinun kirjeestäsi. Kiireemme johtuvat osittain erilaisista syistä, elämäntilanteemme poikkeavat huomattavasti toisistaan, mutta ehkä sattumalta juuri nyt meistä molemmat ovat jollain tavoin hyvässä vaiheessa elämässään. (Juha Itkonen)
Kirjeet polveilevat ja rönsyilevät, mutta en pahastu siitäkään. Sen sijaan nautin.
Tämä meidänkin kirjamme: jälleen yksi tuhoon tuomittu yritys pysäyttää aika tai ainakin hidastaa sen kulumista. Jättää jokin muistijälki näistä päivistä jotka kuluivat niin nopeasti, päivistä jotka nyt ovat jo menneet. (Juha Itkonen)

Itkosen ja Westön teoksesta muualla: Kirjavinkit, Kirjaluotsi, Tuijata ja Kulttuuri kukoistaa.

Helmet 2020 -haasteessa tämä kirjeteos kuittaa kohdan 44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa – aika ilmiselvä valinta tähän haastekohtaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok