Siirry pääsisältöön

Juha Itkonen & Kjell Westö: 7 + 7 levottoman ajan kirjeitä

Minä asetan tietyt rajat sille mitä voin ja saan kirjoittaa. Minkälaiset, se on oma asiani, mutta teen sen koska uskon maailmassa olevan asioita joita en ymmärrä, tai en kykene kuvaamaan, enkä halua loukata asianomaisia ihmisiä kirjoittamalla pinnallisesti ja huonosti sellaisesta, mikä ansaitsisi paremman ja syvemmän kuvauksen. Silti asennoidun niin, että meidän kirjailijoiden täytyy saada yrittää. (Kjell Westö)
Juha Itkonen ja Kjell Westö:
7+7 – levottoman ajan kirjeitä
Otava 2019
Kjell Westön kirjeet ruotsista suomentanut Laura Beck
333 sivua

Olin syksyllä eräässä tilaisuudessa kuuntelemassa Juha Itkosta. Samassa tilaisuudessa kuulin tästä kirjekokoelmasta, joka syntyi kustantamon aloitteesta ja jossa kirjailijat Juha Itkonen ja Kjell Westö kirjoittavat toisilleen kirjeitä parin vuoden ajan. Oli selvää, että hankin kirjan itselleni luettavaksi.

Onneksi hankin. 7+7 – levottoman ajan kirjeitä on ihastuttava teos, jonka soisi päätyvän monen lukijan käsiin. Vinkki: äänikirjaversiossa kirjailijat lukevat itse omat kirjeensä!

On selvää, että kirjailijakollegat ovat monesta asiasta samaa mieltä. Esimerkiksi kokemukset kirjailijuudesta ja kirjallisuuden vastaanotosta yhdistävät, samanmielisiä he ovat myös #metoo-ilmiöstä. Voisi ajatella, että onpas tylsää; olisipa kirjeenvaihtoon saatu henkilöitä, jotka ovat enemmän eri mieltä.

Tänä aikana, kun keskustelu tuntuu olevan pääosin kiistelemistä, epämääräisiin argumentteihin turvaamista tai täysin perustelematonta puskista huutelemista, kirjeteos tuntuu virkistävältä ja tyynnyttävältä. Nautin, kun saan lukea humaania teosta, joka avaa maltilla ja pohdiskellen aikamme kipukohtia, kuten ilmastonmuutosta.

Viehättävällä tavalla teoksessa vuorottelevat yleinen ja yksityinen. Sijansa saavat niin Trump kuin oma vanheneminen, luonto ja etuoikeutettu elämä, työ ja vanhemmuus.
Ehkä kirjoitan siis nyt alkuun vain, että olen kieltämättä ollut kiireinen mutta myös usein onnellinen. Sellainen vaikutelma minulle välittyi myös sinun kirjeestäsi. Kiireemme johtuvat osittain erilaisista syistä, elämäntilanteemme poikkeavat huomattavasti toisistaan, mutta ehkä sattumalta juuri nyt meistä molemmat ovat jollain tavoin hyvässä vaiheessa elämässään. (Juha Itkonen)
Kirjeet polveilevat ja rönsyilevät, mutta en pahastu siitäkään. Sen sijaan nautin.
Tämä meidänkin kirjamme: jälleen yksi tuhoon tuomittu yritys pysäyttää aika tai ainakin hidastaa sen kulumista. Jättää jokin muistijälki näistä päivistä jotka kuluivat niin nopeasti, päivistä jotka nyt ovat jo menneet. (Juha Itkonen)

Itkosen ja Westön teoksesta muualla: Kirjavinkit, Kirjaluotsi, Tuijata ja Kulttuuri kukoistaa.

Helmet 2020 -haasteessa tämä kirjeteos kuittaa kohdan 44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa – aika ilmiselvä valinta tähän haastekohtaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on