Siirry pääsisältöön

Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki

Päivä kirkastuu aamuksi. En ole enää puistossa. En ole enää Kuopiossa. Taputan puun runkoa jossakin aivan muualla. Katson ja ymmärrän. Olen Jyväskylässä. On alkava syksy, sen näkee haalistuneista sävyistä ja muutamista varisseista lehdistä, joiden vihreys on siirtynyt puun sisään. Driu, driu, driu, virittelee leivo lähtövirttä.
Tatu Kokko: Kävelvien patsaiden kaupunki
Icasos 2019
373 sivua

Tatu Kokon uutuusromaanin Kävelevien patsaiden kaupunki lähtöasetelma on kiinnostava. Päähenkilö ja minäkertoja Vilja elää tiukasti nykyajassa, kohtaa 2000-luvun nuoren aikuisen haasteita ja ympäröivän yhteiskunnan ahdasmielisyyttä.

Samaan aikaan Vilja kuitenkin lipuu ajassa taaksepäin. Hän vierailee 1800-luvulla Minna Canthin maailmassa ja maisemissa, kun patsaat omassa lähiympäristössä alkavat liikkua. Osasyynä aikamatkoihin on se, että Vilja päättää lopettaa mielialalääkityksensä, joka tekee turraksi ja tunnottomaksi.

Yksi innoittaja henkiseen ja myös fyysiseen aikamatkaan on se, että Vilja on intohimoisen kiinnostunut Minna Canthista. Kirjastonhoitajan työnsä ohella nainen tutkii ihailemaansa kirjailijaa ja kirjoittaa tekstejä Canthista. Pronssirouva kuopiolaisessa puistossa on aikamatkan avain, tie Minna Canthin nahkoihin ja ajatuksiin.

Turraksi ja tunnottomaksi Viljaa ei voi moittia, päinvastoin. Kiihkeästi hän suhtautuu paitsi Canthiin, myös esimerkiksi tapaamaansa Kareemiin. Lukijana tunnen, että tarinan edetessä kiihkeys lisääntyy – liekö syynä sitten se, että Vilja jättää mieltä tasoittavat lääkkeensä pois ja yrittää löytää aidon itsensä. Mutta millainen hän oikeasti on?

Pidän siitä, miten romaanissa rakentuu alle kolmekymppisen naisen sisäinen maailma kiihkeänä ja ajoittain uupuneena. Ajoittain virkkeiden lyhyys häiritsee, vaikka ratkaisua voikin pitää perusteltuna. Kiinnostava asetelma kantaa mukavasti alusta loppuun saakka, kun todellinen maailma sekoittuu mielensisäiseen, kun patsaat heräävät eloon ja mielikuvitus saa siivet.

Erityismaininnan ansaitsee kirjan kansi, joka on mielestäni kiinnostava ja kaunis.

Tatu Kokon romaanista ovat kirjoittaneet myös ainakin AnneliHennaTuija, Arja ja Leena.

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tämä: "Pidän siitä, miten romaanissa rakentuu alle kolmekymppisen naisen sisäinen maailma kiihkeänä ja ajoittain uupuneena." Samasta pidin ja se oli kirjoitettu uskomattoman todenmakuisesti...Ja tämä: " Kiinnostava asetelma kantaa mukavasti alusta loppuun saakka, kun todellinen maailma sekoittuu mielensisäiseen, kun patsaat heräävät eloon ja mielikuvitus saa siivet." Lukisin mieluusti enemmän Viljasta ilman Canthia eli Tatu voisi väsätä kovan jatkon Viljan elämälle. Lähtöasetelma on jo valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kiehtovasti Kokko tosiaan Viljan nahkoihin sukeltaa, että jatkoa voisi toivoa.

      Poista
  2. Täysin samaa mieltä, toivoisin kuulevani lisää Viljan elämästä ��

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on