Mietin edelleen, miksi oikein tulin takaisin. Kyllä, Arnhill on yksinäinen, puoliksi unohdettu piste kartalla. Mutta ulkomailla olisi ollut turvallisempaa. Tuhansien mailien päässä veloistani ja ihmisistä, jotka eivät suhtaudu myönteisesti, kun toinen joutuu tappion kierteeseen. Ainakaan siinä tapauksessa, jos hän ei pysty maksamaan.
 |
| C. J. Tudor: Paluu pimeästä WSOY 2019 Alkuteos Taking of Annie Thorne 2019 Suomentanut Laura Beck 423 sivua Äänikirjan lukija Aku Laitinen Kesto 10 t 26 min |
C. J. Tudorin Liitu-ukko oli viime vuonna varsin täräyttävä uutuus, ja kun huomasin kirjailijalta ilmestyneen uuden teoksen, klikkasin sen heti Storytel-hyllyyni. Pisteet muuten siitä, että kirjailijan suomennettujen teosten kannet ovat sopivasti samanlaisia mutta kuitenkin erilaisia. Tässä kohtaa ratkaisu tuntui toimivalta.
Vähän samankaltainen asetelma on nyt kuin oli Liitu-ukossakin. Paluu pimeästä -tarinan päähenkilö Joe tekee paluumatkan menneisyytensä, aivan niin kuin teki Liitu-ukon Eddiekin. Vuosien taakse on jäänyt jotain hämärää, ja on aika tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa. Joe on kuitenkin varsin yksin ilman lapsuuden kaveripiiriä, joka Eddiellä taas oli.
Jos ei Eddie ollut mikään unelmavävy, ei myöskään Joe ole varsinaisesti sympatiaa herättävä tyyppi. Miehellä on aika isoja ongelmia ja pyrkimys häivyttää ongelmiaan hieman hämärin keinoin. Silti jokin tarinassa vetoaa ja saa lukijan asettumaan Joen puolelle – ettei vain taustalla kolkuttelisi ikiaikainen oikeudenmukaisuuden vaatimus, jonka lähettiläänä Joe tuntuu kaikesta huolimatta toimivan.
Paluu pimeästä lähtee liikkeelle karmivasta tragediasta: äiti on surmannut poikansa ja itsensä ja jättänyt jälkeensä verellä kirjoitetun viestin. Raaka surmatyö toimii innoittimena Joelle, joka haluaa palata lapsuutensa maisemiin selvittämään, mitä oikein tapahtui. Samalla hän haluaa selvittää, mitä hänen siskolleen tapahtui vuosia aikaisemmin.
Joen saapumista kaivoskylään ei katsota riemumielin. Pian selviää, että jotain hämärää tosiaankin on meneillään yhä edelleen. Tilannetta ei suinkaan helpota se, että vanhoja tuttuja tulee vastaan tämän tästä nostaakseen esille vuosien takaisia kaunoja.
Paluu pimeästä on todellisuuden rajoja kiehtovasti koetteleva trilleri, joka onnistuu kietomaan lukijan otteeseensa. Loppua kohti meno äityy aika villiksi mutta toisaalta kuvaus on senlaatuista, että helppoa on tapahtumat omassa mielessä kuvitella. Alkua lukuun ottamatta jännitys ei synny veriroiskeista vaan ennemminkin mielensisäisistä tapahtumista – ja niissä riittääkin mietittävää.
Paluu pimeästä on sopivasti hyytävä tarina, jonka juoni kulkee sujuvasti eteenpäin. Tudor onnistuu toisessa suomennetussa kirjassaan yhtä hyvin kuin Liitu-ukossa, ja innolla odotankin, mitä tulevaisuudessa kirjailijalta saadaan lukea.
C. J. Tudorin uutuudesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Takkutukka ja Mervi.
Totta: teos jätti paljon tilaa mietteille ihmismielen kummallisille syövereille, pahuudelle ja sen ilmenemismuodoille...
VastaaPoistaTudor hallitsee suvereenisti taitavasti luodun, tiheätunnelmaisen ja ahdistavankin kerronnan taidon ja tarkkasilmäisen persoonainpiirron. Kiintoisa kirjalija & timmi teos!!
Tämä ehkä jätti mystisyydessään vielä enemmän ajateltavaa kuin kirjailijan esikoinen. Olen ilahtunut siitä, miten hienosti kirjailija lunastaa itseensä esikoisen myötä kohdistuneet odotukset.
PoistaTämä on tulossa kirjastosta. Liitu-ukko oli sen verran koukuttava ja rajoja rikkova trilleri, että kokeillaanpa nyt tätä uusinta trilleriä. Hyvältä kuulostaa :)
VastaaPoistaToivottavasti odotuksesi täyttyvät. :)
PoistaSuomikannet näyttävät olevan samat kuin alkuperäiset brittikannet. Pidin Liitu-Ukosta, mutta silti en ole tullut tarttuneeksi tähän toiseen. Se kyllä kiinnostaa eli varmaan jossain vaiheessa kyllä tämänkin luen.
VastaaPoistaEnpä tullutkaan etsineeksi alkuperäisiä kansia käsiini. Hienoa, että hyvää ideaa ei ole lähdetty muuttamaan käännösversiossa.
Poista