Siirry pääsisältöön

Ulla Lehtonen ja Sari Airola: Metsän outo vieras

Metsään oli tullut eläin kumma, / piikkiselkä, tappisilmä, kuono sillä kovin tumma. / Hiiri kertoi: – Puhkuu niin kuin villisika, / keinuu kulkiessaan – tassussako vika?
Ulla Lehtonen: Metsän outo vieras
Kuvitus Sari Airola
Lasten Keskus 2014
26 sivua

Vaikka lastenkirjoja tulee luettua paljon – perheen rutiineihin kuuluu lukea vähintään iltasatu päivittäin kuopukselle – mutta harvemmin kirjoitan lukemistamme kirjoista blogiin. Nyt Helmet-lukuhaaste innoitti ottamaan yhden viime aikojen suosikkikirjoista esille. Samalla kuittaantuu haasteesta kohta 13: Kotimainen lasten- tai nuortenkirja.


Metsän outo vieras valikoitui kirjastosta sattumalta mukaamme. Kotona huomasimme, että kyseessä onkin riimitelty tarina, jota elävöittävät Sari Airolan kauniit kuvat.

Viehättävässä tarinassa on kysymys siitä, että tuttuun ja turvalliseen metsään saapuu outo vieras. Vieraan tulo aiheuttaa huhupuheita ja – ennen kaikkea – pelkoa. Tarinat vieraasta kasvavat matkan varrella niin, että yhtäkkiä tulokkaalla on viisi silmää ja torahampaat. Todellisuus kuitenkin on toinen.

Kun metsän asukkaat rohkenevat kohtaamaan vieraan, saavat he huomata huhujen olleen vahvasti liioiteltuja. Olennaista tietenkin on se, että pelkoon ei ole syytä – taisi tulokas pelätä uusia tuttavuuksia vähintään yhtä paljon kuin nämä häntä.

Metsän outo vieras on todella kauniisti kerrottu ja kuvitettu tarina erilaisen ja pelottavan kohtaamisesta. Kuusivuotiaamme viehättyi tarinasta kovin ja halusi, että palaamme Metsän oudon vieraan pariin ilta toisensa jälkeen. Tätä lastenkirjaa voikin suositella lämpimästi noin esikouluikäisille – myös vähän vanhemmille kuin myös nuoremmille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy