Siirry pääsisältöön

Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki

Päivä kirkastuu aamuksi. En ole enää puistossa. En ole enää Kuopiossa. Taputan puun runkoa jossakin aivan muualla. Katson ja ymmärrän. Olen Jyväskylässä. On alkava syksy, sen näkee haalistuneista sävyistä ja muutamista varisseista lehdistä, joiden vihreys on siirtynyt puun sisään. Driu, driu, driu, virittelee leivo lähtövirttä.
Tatu Kokko: Kävelvien patsaiden kaupunki
Icasos 2019
373 sivua

Tatu Kokon uutuusromaanin Kävelevien patsaiden kaupunki lähtöasetelma on kiinnostava. Päähenkilö ja minäkertoja Vilja elää tiukasti nykyajassa, kohtaa 2000-luvun nuoren aikuisen haasteita ja ympäröivän yhteiskunnan ahdasmielisyyttä.

Samaan aikaan Vilja kuitenkin lipuu ajassa taaksepäin. Hän vierailee 1800-luvulla Minna Canthin maailmassa ja maisemissa, kun patsaat omassa lähiympäristössä alkavat liikkua. Osasyynä aikamatkoihin on se, että Vilja päättää lopettaa mielialalääkityksensä, joka tekee turraksi ja tunnottomaksi.

Yksi innoittaja henkiseen ja myös fyysiseen aikamatkaan on se, että Vilja on intohimoisen kiinnostunut Minna Canthista. Kirjastonhoitajan työnsä ohella nainen tutkii ihailemaansa kirjailijaa ja kirjoittaa tekstejä Canthista. Pronssirouva kuopiolaisessa puistossa on aikamatkan avain, tie Minna Canthin nahkoihin ja ajatuksiin.

Turraksi ja tunnottomaksi Viljaa ei voi moittia, päinvastoin. Kiihkeästi hän suhtautuu paitsi Canthiin, myös esimerkiksi tapaamaansa Kareemiin. Lukijana tunnen, että tarinan edetessä kiihkeys lisääntyy – liekö syynä sitten se, että Vilja jättää mieltä tasoittavat lääkkeensä pois ja yrittää löytää aidon itsensä. Mutta millainen hän oikeasti on?

Pidän siitä, miten romaanissa rakentuu alle kolmekymppisen naisen sisäinen maailma kiihkeänä ja ajoittain uupuneena. Ajoittain virkkeiden lyhyys häiritsee, vaikka ratkaisua voikin pitää perusteltuna. Kiinnostava asetelma kantaa mukavasti alusta loppuun saakka, kun todellinen maailma sekoittuu mielensisäiseen, kun patsaat heräävät eloon ja mielikuvitus saa siivet.

Erityismaininnan ansaitsee kirjan kansi, joka on mielestäni kiinnostava ja kaunis.

Tatu Kokon romaanista ovat kirjoittaneet myös ainakin AnneliHennaTuija, Arja ja Leena.

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tämä: "Pidän siitä, miten romaanissa rakentuu alle kolmekymppisen naisen sisäinen maailma kiihkeänä ja ajoittain uupuneena." Samasta pidin ja se oli kirjoitettu uskomattoman todenmakuisesti...Ja tämä: " Kiinnostava asetelma kantaa mukavasti alusta loppuun saakka, kun todellinen maailma sekoittuu mielensisäiseen, kun patsaat heräävät eloon ja mielikuvitus saa siivet." Lukisin mieluusti enemmän Viljasta ilman Canthia eli Tatu voisi väsätä kovan jatkon Viljan elämälle. Lähtöasetelma on jo valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kiehtovasti Kokko tosiaan Viljan nahkoihin sukeltaa, että jatkoa voisi toivoa.

      Poista
  2. Täysin samaa mieltä, toivoisin kuulevani lisää Viljan elämästä ��

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok