Siirry pääsisältöön

C. J. Tudor: Liitu-ukko

"Tiedätkö, mitä joku minulle kerran sanoi? Salaisuuksille ja perärei'ille on yhteistä se, että jokaisella on omansa, mutta jotkut niistä ovat likaisempia kuin toiset."

C. J. Tudor: Liitu-ukko
WSOY (2018)
Alkuteos Chalk Man 2018
Suomentanut Raimo Salminen
426 sivua

Liitu-ukon päähenkilö ja minäkertoja on Eddie, joka elee hitaanlaiseksi käynyttä aikuiselämää vanhassa kotitalossaan pikkukaupungissa, jossa lapsuutensakin aikanaan vietti. Tasainen ja hieman alkoholilta haiskahtava elämä muuttuu, kun Eddie saa kirjeen, jossa on vain kuva liitu-ukosta. Saman kuvan saavat muutkin lapsuuden kaveriporukkaan kuuluvat, ja kun yksi heistä vielä kuolee pian Eddien luona käytyään, on menneisyys astunut niin lähelle, ettei siltä enää voi sulkea silmiä.

Vuodesta 2016 palataan kolmen vuosikymmenen taakse vuoteen 1986, kun Eddie, Fat Gav, Metal Mickey, Hoppo ja Nicky viettävät aikaa yhdessä.
Meidän kaikkien oli määrä tavata sinä lauantaina. Tapasimme yleensäkin lauantaisin ja kävimme toistemme luona tai menimme leikkikentälle ja toisinaan metsään. Tämä lauantai oli kuitenkin sikäli erityinen, että kaupungissa oli kiertävä tivoli.
Tivolin saapuminen kaupunkiin käynnistää ajanjakson, joka muuttaa paljon. Joidenkin viikkojen kuluttua moni asia on toisin. Pikkukaupungin rauhaa järkyttävät monetkin asiat, mutta kaverijoukon mieleen painuu erityisesti se, että salaperäinen liitumies johdattaa heidät liitupiirrosten avulla paikalle, mistä löytyy silvottu ruumis. Kuka pääsi perille viisikon tavasta viestiä toisilleen liitu-ukoin? Ja ennen kaikkea: kuka syyllistyi raakaan murhaan?

Kun kirjan kannessa vakuutetaan "Vuoden pelottavin kirja", nousevat odotukset vääjäämättä varsin korkealle. Samalla on jopa todennäköistä, että odotukset eivät aivan täyty. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Odotin, milloin alkaa toden teolla pelottaa – ja sitä sainkin sitten odotella. Olisinko ilman mainoslausetta ollut vähemmän odottavalla kannalla ja enemmän tyytyväinen? Ehkä.

Paradoksaalista toki on, että lopulta hieman petyin siihen, ettei tarina ollut pelottavampi: enhän varsinaisesti edes ole hyytävän pelottavan kirjallisuuden ystävä. Toisaalta tarinan etu on se, että hyytävä tunnelma syntyy vaivihkaa, ilman halpoja temppuja. Pelon tunne häilyy pinnan alla eikä synny niinkään veriroiskeista vaan psykologiasta.

Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että C. J. Tudorin esikoisteos Liitu-ukko on varsin onnistunut trilleri. Vaikka tarina ei onnistukaan hyydyttämään verta suonissani eikä saa minua säikkymään varjoani, on siinä paljon hyvää. Liitu-ukko nappaa lukijastaan kiinni niin, että tarina lähtee vetämään sujuvasti melkein alusta lähtien. Napakka ote vieläpä pitää oikeastaan koko luku-urakan ajan, ja loppua kohden tunnelma tiivistyy niin, että entistä vastahakoisemmin kirjan käsistään laskee.

Tarinan päätyttyä olen yllättynyt. Sitä paitsi täytyy myöntää, että – vihdoinkin – pelko nostaa hieman päätään. Samalla tunteeseen sekoittuu jotain haikeaa, pieni surumielisyyden vivahde. Liitu-ukko onnistuu siis jättämään jälkensä ja erottautumaan joukosta.

Helmet-lukuhaaste: 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa.

Kiitos kustantajalle ennakkolukukappaleesta!

Kommentit

  1. Minäkin jäin odottamaan pelkäämistä, mutta sitä ei oikeastaan tullut. Jännitystä ja hyytävää tunnelmaa onneksi senkin edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma oli kyllä onnistuttu rakentamaan mukavan hyytäväksi – jos niin sopii sanoa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on