Siirry pääsisältöön

Pajtim Statovci: Bolla

"Seuraava tunti kuluu kotoisammin kuin yksikään aiempi elämässäni. Tilaamme toiset kahvit, vaimennamme ääntämme ja kun huomaan hänen englanninkieliset kirjansa, vaihdamme kieltä. Se tuntuu luontevalta; englantia puhuessamme emme ole albaani ja serbi, vaan irti täältä, romaanista revittyjä sivuja."


Pajtim Statovci: Bolla
Otava 2019
240 sivua
Äänikirjan lukija Kuisma Eskola
Kesto 6 t 44 min.
Pajtim Statovcin Bolla kertoo kahdesta miehestä ja heidän rakkaudestaan. Arsim ja Miloš tapaavat vuonna 1995 Pristinassa, juuri ennen lähellä olevan maailman hajoamista, kahtia jakautumista. Nuoret miehet ovat täynnä haaveita ja tulevaisuudentoivoa: toinen haluaa lääkäriksi, ehkä kirurgiksi, toinen haaveilee urasta opettajana. Heidän rakkautensa ei kuitenkaan kestä päivänvaloa, sillä toinen on naimisissa, he edustavat eri kansallisuuksia ja ovat miehiä.

Mitä sitten tapahtuukaan rakkaudelle, haaveille ja tulevaisuudentoivolle? Mihin miesten tiet vievät, kun Arsim joutuu pakenemaan Kosovosta? Mitä tapahtuu Milošille? Mitä elämä on uuden vuosituhannen alussa? Voivatko kerran rakastuneet löytää toisensa, kun elämä on ehtinyt viedä eri suuntiin?
Niin aika kului, vuodet kuin meistä luopuneina.
Kukaan heistä ei halua enää palata. Tavatessamme Ajshen siskoa ja Besnikiä emme koskaan puhu muuttamisesta takaisin Kosovoon; sen sijaan tuumimme yhdessä, että on suuri onni, että pääsimme sieltä pois, että lähdimme Pristinasta viimeisellä mahdollisella hetkellä, että elämä on räällä huomattavasti helpompaa, turvallisempaa, parempaa, ettei Kosovo ole paikka jossa kasvattaa lapsensa.
Muisto Milošista ei jätä Arsimia rauhaan, ja mies palaa kotimaahansa etsimään nuoruutensa rakkautta. Paluu ei ole kaunis eikä tie mutkaton, mutta ehkä juuri siksi tarina tuntuu niin todelliselta ja mahdolliselta. Kauniita eivät ole aina ihmisetkään, mutta juuri siksi he ovat lihaa ja verta. Kuva Arsimista on itse asiassa aika karu, mutta jotenkin lukija huomaa päätyvänsä ymmärtämään ja tuntemaan myötätuntoa.

Bolla avaa kahden miehen kohtaloa asettamalla heidät osaksi eurooppalaista lähihistoriaa. Arsimin perheen kautta avautuu ikkuna maahanmuuttoon ja sen kautta ulkopuolisuuden tunteisiin. Ihminen on lopulta olosuhteidensa ja aikansa uhri, ja on sattumankauppaa, paljonko hän pystyy kohtaloonsa itse vaikuttamaan. Tarina avaa ajattelemisen aihetta kenelle tahansa.

Pajtim Statovcin romaani ei tarjoa hyvää mieltä eikä helpotusta vaan ajoittain ahdistaa, paljonkin. Se ei tietenkään ole mikään huono asia, vaan kyllä kirjallisuus saa myös kaivautua mieleen, ja vaikka Bolla on synkkä, on siinä myös hämmästyttävää kauneutta. Bolla on käsittämättömän erinomainen romaani. Se on huolella rakennettu ja viimeistelty, hätkähdyttävä lukukokemus. Olen vaikuttunut.
bolla
1. haamu, näkymätön, peto, piru
2. tuntematon eläinlaji, käärmeenkaltainen olento
3. ulkopuolinen
Romaanista ovat kirjoittaneet myös Kirsi, Laura, Riitta, Tuija ja Tiina.

Kommentit

  1. Tämä on järkyttävän hieno kirja. Epämiellyttävä päähenkilö. Statovci on rohkea kirjoittaessaan negatiivisia tunteita herättäviä henkilöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo päähenkilön epämiellyttävyys oli kyllä kiehtova ja kiinnostava veto. Ja kiinnostavaa sekin, miten päähenkilöä alkoi jollain tapaa ymmärtää, vaikkei hänestä erityisemmin pitänyt.

      Poista
  2. Minusta oli hurjaa lukea serbien ja albaanien välisistä skismoista. Vaikka meillä sisällissodan jälkeen oli vastaavaa valkoiset vs punaiset, ei varmaan ollenkaan samaa hyytävyyttä sittenkään. Vaikuttava oli Bolla, kovat kohtalot molemmilla miehillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä syrjintä ja kansojen väliset ristiriidat herättävät ajatuksia ja tunteita. Vaikuttava Bolla tosiaan on.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...