"Sylvia, hurmaava, huikea, hujoppi Sylvia. -- Tuija, ihana, matala, pörheä Tuija."
Runoilija Heli Laaksosen uusi aluevaltaus on näytelmäkirjallisuus - ja kelpo aluevaltaus onkin. Sylvia, Tuija ja laulava patja tutustuttaa nimensä mukaisesti Sylviaan ja Tuijaan, seniorikansalaisiin, seitsemänkymppisiin ikäihmisiin, jotka piilottelevat välttyäkseen perhejuhlalta, muistavat mennyttä ja katsovat tulevaan. Tähän syrämenkuva.
Laaksoselle tuttuun tapaan teos on murteen juhlaa. Toki lounaissuomalaisen kielen lukeminen on välillä kankeaa, kun tämä lukija on enemmän savonkieliseen ilmaisuun kallellaan, mutta kyllä murre tuo tekstiin aivan oman säväyksensä ja luo näytelmän henkilöistä omanlaisiaan. Ja hupia, sitä kahden naisihmisen dialogi tarjoaa.
Heli Laaksonen esitteli teostaan Helsingin kirjamessuilla ihastuttavaan, valoisaan tapaansa. Yleisössä Laaksosen hersyvä esitys kirvoitti innostusta, enkä ihmettele lainkaan. Näytelmän luettuani en ihmettele senkään vertaa. Sylvia, Tuija ja laulava patja on viehättävä, lämmin, sopivasti elämältä maistuva näytelmä, jonka niin mieluusti näkisin näyttämöllä. Ainakaan vielä näytelmä ei ole minun kotinurkilleni saapumassa, mutta Facebook-sivulta voi käydä päivämääriä ja paikkakuntia katsomassa.
Ja mikäs sopiikaan tätä paremmin BFF-lukuhaasteen aloittamiseen! Ja Helmet-listallekin saan pitkästä aikaa merkinnän kohtaan 9.
Näytelmästä sanansa sanovat myös ainakin Kirsi ja Tuija.
 |
| Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja (Kynälä 2016) 95 sivua |
Laaksoselle tuttuun tapaan teos on murteen juhlaa. Toki lounaissuomalaisen kielen lukeminen on välillä kankeaa, kun tämä lukija on enemmän savonkieliseen ilmaisuun kallellaan, mutta kyllä murre tuo tekstiin aivan oman säväyksensä ja luo näytelmän henkilöistä omanlaisiaan. Ja hupia, sitä kahden naisihmisen dialogi tarjoaa.
SYLVIALaaksosen runojen ystäviä ei ole suinkaan unohdettu, vaikka näytelmäkirjallisuutta nyt tarjoillaankin. Runot erottuvat joukosta punaisella, joten niitä on helppo poimia luettavaksi kirjaa selaillessa. Tässä katkelma runosta Tervessi Taivasse:
Pitipiti meijä elämänmuutos tehrä, mut mää olin ajatellu jotta sivistyneemppä.
TUIJA
Juur ja juur kerkke alkoholisoituma, ko äkki alotta.
SYLVIA
Tumppu! Täytyk sun kaikki nykyhullutuksi lähte mukka?
et hetke ajja
näyt jo silt et saan kaik mitä tahron
teki miäl ruvet kokeilema
ehrottama elämäl
sitämuntätä mist munt o vail jätet
 |
| Heli Laaksonen, Tuija ja Sylvia Helsingin kirjamessuilla. |
Siäl teil olla nii juhlamiälel, nii juhlamiälel.Kiitos, kirjaihmine Heli, lukuilosta!
Ja mikäs sopiikaan tätä paremmin BFF-lukuhaasteen aloittamiseen! Ja Helmet-listallekin saan pitkästä aikaa merkinnän kohtaan 9.
Näytelmästä sanansa sanovat myös ainakin Kirsi ja Tuija.
Kaunis kansi kirjalla. Olen vasta pikkuhiljaa alkanut tutustumaan murteella kirjoitettuihin kirjoihin, nyt alkuun Rosa Liksomin muodossa. Tuo tesksti taas voisi aiheuttaa vielä lisää ponnisteluja, mutta olenhan jo alkanut tykästymään lapin murteeseen, joten voisi kai tätäkin kokeilla. Aika erilaista näyttää vain olevan, onneksi voi lukea ihan omaan tahtiin, murteet eivät Etelä-Suomen asukkina ole niin tuttuja, vaikka oma puhetapansa se on tietty täälläkin. Näytelmäkirjallisuuskaan ei kovin tuttua ole, joten tällähän löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. :D
VastaaPoistaTiia
Lounaismurteessa on toki omat haasteensa, mutta uskallan tätä suositella. Kokonaisuus on napakasti jaettu pienempiin osiin, joten kerralla ei tarvitse kirjaa kahmaista.
Poista