Siirry pääsisältöön

Robert Galbraith: Pahan polku

"Hän ei ollut saanut kaikkea naisen verta pestyksi pois. Vasemman käden keskisormessa oli kynnen alla sulkumerkin näköinen tumma viiru. Hän ryhtyi rapsuttamaan sitä pois, vaikka sitä oli toisaalta mukava katsella muistona edellispäivän nautinnosta. Hetken tuloksetta raaputettuaan hän työnsi verisen kynnen suuhun ja alkoi imeä."
Robert Galbraith:
Pahan polku
(Otava 2015)
Alkuteos Career of evil
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Äänikirjan lukija Eero Saarinen
Kesto 18h 7min.
Pahan polku on jatkoa Cormoran Striken tutkimuksista kertovalle sarjalle. Edellinen osa, Silkkiäistoukka, oli minun ensikosketukseni Striken karuun maailmaan. Aloitusosa Käen kutsu sen sijaan on edelleen lukematta. Sitä en kuitenkaan koe ongelmaksi: Striken ja hänen työtoverinsa Robinin edesottamuksiin on ollut helppo hypätä mukaan ilman aloitusosaakin.

Pahan polussa Robin Ellacott nousee keskeiseen rooliin. Tarinan liikkeellepaneva voima on kauhistuttava postipaketti, joka on osoitettu juuri Robinille, ja juuri Robinia vaanii ikävä seuralainen, jolla on tietenkin pahat mielessä. Robin on kuitenkin vain koston välikappale, sillä varsinainen kohde on Cormoran Strike, mikä käykin ilmi varsin pian. Cormoranista kertoo jotain se, että mahdollisia kostajia on olemassa useampia.

Postipaketin myötä Cormoran ja Robin päätyvät selvittämään useampaa rikosta, joiden takana on yksi ja sama hahmo. Uhrit ovat naisia ja murhaajan näkökulma tuo tarinaan piinaa: lontoolaisissa varjoissa vaanivaa kaistapäätä kuvataan niin elävästi, että iltahämärässä tehdyllä lenkillä tuli otettua pari sivuloikkaa, kun äänikirjassa sattui olemaan pelottava kohta.

Paitsi että tarinassa kuvataan kauhistuttavan rikossarjan selvittelyä, ovat esillä myös ihmissuhteet. Robinin ja Cormoranin välinen jännite on käsinkosketeltava, eikä kummankaan omilla tahoillaan vaalimat(?) ihmissuhteet ole ongelmattomia. Yksi suuri kysymys koko tarinan ajan on se, meneekö Robin naimisiin vai ei. Dekkari päättyy aika mainiosti tämän kysymyksen suhteen!

Jonkin verran dekkarissa häiritsee tietynlainen ennalta arvattavuus ja roolijaon perinteisyys. Robin näyttäytyy paikoin typeränä hupakkona, joka toimii vastoin parempaa tietämystään ja jonka yläpuolelle Strike suurena ja vahvana asettuu, vaikka Robin odottaa pääsevänsä etsivätoimistossa tasavertaiseen asemaan. Eikä ole vaikea arvata, että hankaluuksia seuraa, kun
Robin kiristi vyötään ja harppoi eteenpäin otsa rypyssä. Hän tunsi nyt olevansa täysin oikeutettu jatkamaan erään johtolangan selvittämistä yksin, Striken tietämättä. 
Kovin uskottavana ei voi pitää esimerkiksi sitä, miten jänteensä katkaissut ja leikkauksesta hiljattain kotiutunut paiskoo vastustajaansa pitkin olohuonetta ja saa samalla mitalla takaisin.

Silti kokonaisuus taipuu ehdottomasti myönteisen puolelle. Henkilökuvaus on vakuuttavaa ja vakuuttavasti tarinassa kuvataan myös henkilöitä, jotka haluavat ehdoin tahdoin eroon raajastaan. Tarina on jännittävä - vaikka paikoin selviäisi suoraviivaisemmallakin juonenkululla - ja Cormoranin ja Robinin seuraan liityn mielelläni uudelleenkin.

Äänikirjaa lukiessa tulee miettineeksi sitä, millainen merkitys lukijalla ja luennalla on kokemukseen. Eero Saarinen on kertakaikkisen taitava työssään, ja varmasti hänenkin ansiotaan on se, että Pahan polku oli kuuntelukokemus, jonka pariin palasi mielellään aina uudelleen.

Myös Kirsi koki Pahan polun äänikirjana. Ilahduttavaa oli kuulla Hyllytonttu Tiinalta, että Striken seikkailuista puuhataan tv-sarjaa. Lisäksi dekkarista ovat kirjoittaneet ainakin MarikaOksa, MariMikko, Reta Anna Maria ja Amma.

Tämän yhden dekkarin verran osallistun Tuijan teemaviikkoon.

Kommentit

  1. Pistän vinkin korvan taa! Sarjamurhat eivät ole suosikkilistan kärkipäässä, mutta usein viehätyn jännityksestä, jossa psykologinen ote ja päähenkilöiden persoonat syventyvät. Siis lisään kirjan lukulistalle, tainparas on aloittaa sarjan alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käen kutsusta kannattaa varmaan aloittaa! Minun kohdallani kynnys siihen tarttumiseen on kohonnut, kun tuntuu hassulta palata ikään kuin ajassa taaksepäin.

      Poista
  2. Minäkin kuuntelen juuri tätä Galbraithin sarjaa äänikirjaversioina. Olen tosin lukenut kaikki kolme osaa, mutta nyt innostuin kokeilemaan äänikirjoja (nämä kestävät useamman "luennan" oikein hyvin) ja olen kanssasi samaa mieltä, Eero Saarinen lukee näitä loistavasti. Hänellä on niin miellyttävä ääni, jossa on silti sopivasti vivahteita ettei teksti kuulosta tylsältä. Käen kutsun sain jo loppuun, ja nyt on Silkkiäistoukka puolivälissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, nyt tuli jo ihan Eero Saarisen ääntä ikävä. Pitääköhän ottaa Käen kutsu kuunteluun, vaikka tuossa aiemmin jo ennätin sanoa, että kynnys siihen tarttumiseen on korkea?
      Mutta hei, nythän sinä voisit arvioida kuuntelukokemusta varmasti hyvin, kun olet Strike-dekkareita sekä lukenut että kuunnellut. Mielelläni kuulisin ajatuksiasi aiheesta.

      Poista
    2. Minä tykkäsin Käen kutsusta, vaikkei se ollut ihan niin huippu kuin Pahan polku. Mitään olennaista se ei taida tuoda Strike & Robin -suhteeseen, mutta onhan se ehkä hauska tietää miten heidän taipaleensa käynnistyi (aika vauhdikkaasti!). Kannattaa kokeilla, siinä olisi taas monta tuntia Saarisen ääntä luvassa :). Olen miettinytkin, että voisin kirjoittaa jutun näistä ääniversioista, jahka saan Silkkiäistoukan ensin kuunneltua loppuun.

      Poista
    3. Täytyypä seurailla, jos Käen kutsu tulisi hyvään hintaan tarjolle Elisa Kirjassa. :)
      Kirjoita ihmeessä juttu ääniversioista, lukisin sen mielelläni!

      Poista
  3. Hauskaa, itsekin bloggasin juuri tästä samasta kirjasta, jonka kesällä sain luettua. Itse pidän todella paljon tästä Cormoran Strike-sarjasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, täytyykin rynnätä lukemaan postauksesi! :)

      Poista
  4. Oi,taaspa tuli eteen sellainen dekkaristi, josta en tiennyt yhtään mitään. Pistän nimen korvan taa, tämä kuulosti siksi kiintoisalta tapaukselta. Hyviä äänikirjoja etsiskelenkin, sillä tavalla kun voi mukavasti 'multitaskata' juttuja.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, klikkasin itselleni sarjan kaksi ensimmäistä osaa e-kirjoina. Tuo Käen kutsu olikin jokseenkin tuttu juttu.. Tällaista ihanaa, tyylikästä dekkarisarjaa olenkin kaipaillut. Kiitos, Jonna! <3

      Poista
    2. Oi, toivottavasti pidät! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on