Siirry pääsisältöön

JP Koskinen: Luciferin oppipojat

"Toivon myös, ettei teille kenellekään ole jäänyt epäselväksi tämän matkan tarkoitus. Meidän on tarkoitus lopettaa Olympoksella riehuva sota."
JP Koskinen: Luciferin oppipojat
(WSOY 2016)
293 sivua
Kun JP Koskisen luoman avaruusaluksen kyytiin hyppää, on luvassa seikkailu. Seikkailu on nimeltään Luciferin oppipojat ja pääpiru on Gabriel Bonhomme XIV. "Kyborpologi, kyborgiteknologian professori, arkeologi, rajavyöhykkeen pioneeri ynnä muuta ynnä muuta. Luettelon perusteella kyseessä oli yli-ihminen, todennäköisesti joku turhantärkeä paska." Mies, joka tunnetaan maan päällä Jumalan tappajana, on kiertänyt avaruudessa lähes koko ikänsä ja pyhittänyt kuta kuinkin kaiken elämästään Maan ilmakehän ulkopuolelle.

Bonhomme saa joukkioineen tehtäväkseen matkata Olympos-planeetalle, missä riehuu sota. Avaruusaluksen kuusihenkisen miehistön tukena on joukko kyborgeja, ja tarkoitus on, että retkikunta  lopettaa sodan. Aivan ongelmitta projekti ei pääse alkua pidemmälle, ja pian puntaroidaankin jo luottamusta ja miehistön keskinäisiä suhteita. Samalla Bonhomme palaa ajatuksissaan menneisyyteensä ja perheeseensä, joka on tullut uhrattua avaruuslennoille melkein kuin huomaamatta.

Luciferin oppipojat on vauhdikas avaruusseikkailu. Silti se on muutakin, oikeastaan aika paljon. Teoksessa on nimeä myöten runsaasti intertekstuaalisia viittauksia, ja kiehtovasti tarina usuttaa pohtimaan vaikkapa historiankirjoitusta ja sitä, miten asiat saadaan näyttämään halutunlaisilta. Jossakin tosin on rajat sillekin, paljonko totuutta voi omiin tarpeisiin taivuttaa. Totuus ja valta ovat säikeisessä suhteessa toisiinsa: Kuka käskee, kuka tottelee, kuka kapinoi? Kuka tietää? Entä kenellä on oikeus päättää kyborgien elämästä? Yksi suuri kysymys liittyy ihmiskunnan aamunkoittoon: kenellä on oikeus hallita tietoa historian hämäristä?

Täysin oma lukunsa on tieteistarinan päähenkilö, Gabriel Bonhomme. Ylivertaisuudestaan varsin tietoinen mies ei ole mitenkään miellyttävä tyyppi. Hän on epäluuloinen, jopa vainoharhainenkin, epäluotettava ja julmakin - yhdenlainen avaruusajan antisankari. Sellaisenaan toki paljon kiinnostavampi kuin ylevä, puhtoinen ja altruistinen kiiltokuvasankari.
Sinähän olet tallonut kaikki jalkoihisi, ystävät ja vihamiehet.
Luciferin oppipojat on vauhdikas ja sujuvasti kirjoitettu tulevaisuustarina. Tosin loppupuolella kiiltäväpintainen avaruusalus taitaa kolhiintua meteoridiin, sillä lukukokemus ei aivan sukkulamaiseksi muodostu. Seikkailun ystäville rohkenen tätä avaruusmatkaa kuitenkin suositella.

Muualla: Kirjakko ruispellossa, LukupinoKirjavinkit, Normandiani ja Lukutoukan kulttuuriblogi.

Helmet 2016 -listalla kuittaantuu kohta 35: Kirjassa ollaan avaruudessa.

Kommentit

  1. Tämä oli hieno kirja! Oli seikkailua ja vauhtia mutta sitten mentiin myös syvälle. Parasta Koskista mitä olen lukenut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä jäi mukavasti kutkuttamaan mieltä, vaikken ihan täysin vakuuttunutkaan. :)

      Poista
  2. Luin tämän juuri, mutta hassua etten osaa sanoa juurikaan mitään. Luin kirjan loppuun Helmet-haasteen takia, mikä tietysti on ihan hyvä juttu, että oma kirjamaku menee välillä kauemmas omilta mukavuusalueilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntui heti lukemisen jälkeen myös vaikealta sanoa kirjasta oikein mitään. Jonkin aikaa piti haudutella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on