Siirry pääsisältöön

Helmi Kekkonen: Vieraat

"He ovat tulleet koska tietävät mitä Senja tältä illalta haluaa ja tarvitsee (kaikki paitsi Nelli ja Karen, mutta heitä ei lasketa, he lähtisivät pian ja unohtuisivat yhtä nopeasti). Iloa, onnea, niitä hän tarvitsee. Tunteen siitä, että ihan tavalliset ja hyvät asiat ovat vielä mahdollisia, myös hänelle. Että kaikesta huolimatta hän on nainen joka voi kutsua läheisensä illalliselle. Että he ovat Laurin kanssa pariskunta jonka luona voi viihtyä."

Helmi Kekkonen: Vieraat
(Siltala 2016)
203 sivua
Helmi Kekkonen ihastutti romaanillaan Suojaton, joten Vieraat oli toki otettava luettavaksi. Kun Suojaton keskittyi lähinnä äitiin ja tyttäreen, on tässä käsillä olevassa romaanissa useita henkilöitä omine näkökulmineen. Kaiken keskellä on loppukesän päivä ja tulossa oleva illanvietto, johon ladataan erilaisia odotuksia. Arvata saattaa, että paljon odottava voi joutua pettymään.

Senja on päättänyt järjestää illalliskutsut. Miksi - syitä on monia. Niin kuin vaikka se, että nainen kaipaa elämäänsä piristystä. Tuovatko sitä kutsut, jotka saavat ainakin ennen alkamistaan Senjan vain hermostumaan?

Pienessä romaanissa on suuria teemoja, jotka mietityttävät. Niin kuin vaikkapa lapsettomuus, vanhemmuus, parisuhde, yksinäisyys... Onko niitä jo liikaakin, olisiko ollut hyvä keskittyä tiiviimmin valikoituihin teemoihin - se lienee makuasia.

Romaanin nimi muuten on mukavan kutkuttava. Se saa pohtimaan erilaisia tulkintoja ja mahdollisuuksia, mutta selvää on, että toisistamme tiedämme lopulta kovin vähän.

Vieraat on episodiromaani, joka pysyy hyvin koossa. Jännite säilyy niin, että kirjaa ei meinaa malttaa käsistään laskea - tosin viimeinen varsinainen luku ennen epilogimaista päätöstä jää liiaksi ilmaan, enkä tiedä, olisiko romaani pahemmin kärsinyt, vaikka luvun olisi jättänyt pois. Paitsi, että se jäi ilmaan, siinä vaivasi ennalta arvattavuus, jotenkin helpon oloinen ratkaisu.

Joka tapauksessa Helmi Kekkonen taitaa tunnelman luomisen. Tarina on alakuloinen ja jännitteinen, kerronta juuri sopivan toteavaa ja aukkoista, että lukijalle jää tilaa. Kekkosen aiempien romaanien tapaan tässäkin huomio kiinnittyy myös kieleen, joka on kuulaan herkkää ja lumoavaa.

Romaanista muualla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Sinisen linnan kirjasto, PiippuhyllylläLukuisa, Täysien sivujen nautintoLukutoukan kulttuuriblogi, Kulttuuri kukoistaa, Kirja vieköön!, Kirjojen kamariUllan Luetut kirjat ja Hannan kirjokansi.

Kommentit

  1. Vieraissa on ihana kansi ja olen pitänyt suuresti Kekkosen aiemmista kirjoista. Vieraat kuitenkin vähän pelottaa, koska muutama ns. luottolukijani on sanonut kirjaa hyvin synkäksi. Mitä mieltä sinä olet? Millainen olo kirjasta jää? Kyllä minä tämän joskus luen, mutta milloin sitten... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en määrittelisi kirjaa hyvin synkäksi. Tarinassa on raskaita teemoja mutta Kekkonen osaa mielestäni käsitellä niitä tavalla, joka ei aja lukijaa liiallisen ahdistuksen valtaan. Jotain kevyesti kuplivaa romaanissa on, niiden isojen teemojen ohella. Siis minun mielestäni.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on