Siirry pääsisältöön

Klassikkonäytelmä Anna Liisa teatterissa


Jyväskylän Huoneteatteri on tuonut Minna Canthin klassikkonäytelmä Anna Liisan kohti 2000-lukua. Traaginen tarina lapsensurmasta on kestänyt aikaa niin, että sen teemat ovat yhä edelleen ajankohtaisia ja koskettavia.

Huoneteatterin versioon on ajankohtaisuutta tuotu roimasti lisää mutta kuitenkin niin, että alkuperäinen tarina ei ole liikaa kärsinyt. Maalaistalo on miljöönä oiva, sillä siellä sekoittuvat monet ajan kerrokset uskottavasti ja toimivasti. Kemin ja Tervolan välimaastoon sijoitettu Anna Liisan kotitalo vaalii perinteitä, vaikka muualla maatalon töitä tehdään modernimmin - mistä Anna Liisan pikkusisar äänekkäästi mainitseekin. Moderni maailma kuitenkin ulottaa sormiaan väkisin myös maaseudulle, missä tuskaillaan samojen asioiden kanssa kuin kaupungissa: teinityttö ei osaa irrottautua kännykästään edes kesken kiivaan heinänteon. Toki moderni aika tuo myös lohtua: Johannes, jolle morsiamen synkkä salaisuus paljastuu, pakenee sydänsurujaan Tinderiin.

Näytelmän päähenkilöä esittävä Jenna Simpanen tekee työnsä hyvin, ellei jopa erinomaisesti. Simpasen ilmeikästä tulkintaa seurasi mielellään: intiimi ja pieni teatteri on ympäristönä juuri sopiva roolityölle, jossa sisäinen tuska välittyy vahvasti katsomoon saakka. Simpasen rinnalle asettuu kauniisti ja oivaltavasti vanha Anna Liisa, jota näyttelee Sirkka Penttinen. Mainio hahmo ajattoman ja tuskaisan Anna Liisan rinnalla on nykyajan ruumiillistuma Pirkko, jonka osan Ella Eloranta näyttelee särmikkäästi ja räväkästi.

Näytelmä on hyvin rytmitetty ja kokonaisuus toimii varsin hyvin. Tragedian ja komedian sekoittaminen toimii sekin, vaikka minun makuuni lopun juhlinta oli jo turhan hulvatonta - olisin kernaasti nähnyt lopussa annettavan enemmän tilaa rauhoittumiselle ja näytelmän vakaville teemoille.

Huoneteatterin versio Anna Liisasta on näkemisen arvoinen. Vielä ehtii - tosin ei kauan!

Näytelmän sovitus ja ohjaus: Erika Hast.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on