Siirry pääsisältöön

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa

"Björk vaelsi kotiinsa Nikolainkatu viidentoista ylimpään kerrokseen pää mieleenjohtumista raskaana. Astuttuaan ovesta hän riensi oikopäätä työpöytänsä ääreen, otti ylimmästä pöytälaatikosta muistikirjansa ja pani aletusten merkittävät tosiasiat ja epäilykset, joita Hietalahden tulipaloon liittyi."
Virpi Hämeen-Anttila:
Kuka kuolleista palaa
(Otava 2016)
348 sivua
Karl Axel Björkin tutkimukset alkavat näköjään olla jokakesäistä ajanvietettäni. Viime kesänä Käärmeitten kesä vei keskelle salaseuroja ja rodunjalostusta, toissa kesänä ministeriön virkamies ja harrastajaetsivä Björk tuli tutuksi sarjan avausosan Yön sydän on jäätä myötä.

Edelleen eletään 1920-luvun Helsingissä, itse asiassa ajallisesti ei ole kauas avausosasta siirryttykään. Ja sehän kelpaa, -20-luku on kiehtovaa aikaa ja edellisistä osista tuttuun tapaan Hämeen-Anttila luo ajankuvaa taiten.

Tällä kertaa Björkin huomio kiinnittyy tuhopolttosarjaan, joka Helsinkiä riivaa. Poliisi kiinnostuu tuhopoltoista erityisesti siinä vaiheessa, kun ilman ihmishenkien menetystä ei selvitä, ja Björk ujuttautuu poliisiystävänsä Martin avustuksella tutkimuksiin mukaan. Lopulta taustalta löytyykin monimutkainen vyyhti, jonka selvittämisessä Björk on tärkeässä osassa.

Tutkimusten aikana pitäisi hoitaa virkatyö ministeriössä ja setviä vielä lapsuudenperheen kiemuroita: erityisesti itänaapuriin kadonnut isä aiheuttaa harmaita hiuksia. Painetta on siihenkin, että miehen pitäisi etsiä itselleen puoliso, ja ehdokkaita toki löytyy, mutta kukapa tunteista selville pääsee, kun eräs menneisyyden nainenkin ajatuksia kutkuttaa. Hauskasti henkilögalleriaa keventää pieni apulainen Frans Valkama, joka suoltaa Stadin slangia varsin vakuuttavasti.

Karl Axel Björkin henkilökuva syvenee tämän kolmannen osan myötä mukavasti, ja nyt häntä alkaa pitää jo suorastaan tuttuna. Muutenkin dekkarisarja tuntuu vain paranevan edetessään: edellisosia vaivannut runsaudenpula on vaihtunut mukavasti tiiviimpään ja selkeämpään juoneen, ja ajallinen konteksti näkyy paitsi miljöössä, myös ilmaisussa. Tosin taustalla häilyvä suojeluskuntakriisi jää vain häilymään, se ei kovin kiinteästi kytkeydy kokonaisuuteen.

Kaiken kaikkiaan Kuka kuolleista palaa on niin kiehtova dekkari, että innolla odotan sarjalle jatkoa. Kiitän myös kirjan kaunista ulkoasua, josta on vastannut Timo Mänttäri.

Kallen tutkimuksista ovat kirjoittaneet myös Kirjavuorenpeikko ja Hannu.

Kommentit

  1. En ole vielä lukenut yhtään kirjailijan kirjaa, ehkä olisi aika ;)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä, että tämä sarja paranee edetessään. Ekasta osasta en näet oikein pitänyt, mutta syynä taisi olla huono äänikirjan lukija. :) Käärmeiden kesä kävi jo minulla lainassa, mutta en sitten ehtinyt sen pariin. Syksyllä uusi yritys ja sitten tämän uusimman pariin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjoissa lukijalla on yllättävän iso merkitys. Muistan, kun joku äänikirja kului siinä, kun ihmettelin lukijan tapaa tauottaa luentaansa. :)

      Poista
  3. Ilahdun, kun sanot, että henkilökuva syvenee. Tunnustan silti, että jätin kirjan kesän alussa kesken, se ei käynnistynyt sitten millään, vaikka kaikki lempielementtini ovat esillä (20-luku, kehittyvä sarja, kaupunkikuvaus...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tämän kohdalla käynnistysvaikeuksia kokenut, vaikka joskus niitä piisaa ylen määrin. Mutta nyt kun sanot, mietin, josko tässä tapahtumat lähtevät liikkeelle aiempia osia hitaammin...

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok