Siirry pääsisältöön

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus

"Jimin viereinen sänky on aina tyhjä. Valkoisena ja valmiiksi pedattuna se näyttää siltä kuin se odottaisi jotakuta. Me makaamme kumpikin omassa sängyssämme ja tähyilemme kattoon, minä turkissani ja Jim sairaalan verkkareissa. Me kulutamme aikaa pelaamalla šakkia."
Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus
(Tammi 2016)
Alkuteos Beckomberga. Ode till min familj
Suomentanut Outi Menna
366 sivua
Sara Stridsbergin romaani Niin raskas on rakkaus on saanut osakseen runsaasti myönteistä huomiota, eikä ihme. Tarina on kirpeän kaunis ja koskettava, se väreilee ja kimaltelee tavalla, jollaiseen ei usein törmää.

Näkökulma on Jackien, jonka alkoholisti-isä Jim päätyy Beckombergan mielisairaalaan, kun tytär on 13-vuotias. Jollain tavoin varsin mutkattomasti sairaalasta tulee Jackielle paikka, jossa hän vierailee usein ja joka tulee hänelle tutuksi asukkaineen ja työntekijöineen. Valtava laitos ei toimi viimeisen päälle sääntöjen mukaan vaan seinien sisällä on tilaa persoonille ja erilaisille ihmiskohtaloille. Jackie katsoo heitä ollen läsnä ja kuitenkin sivussa, ja

Keskeistä tarinassa on isän ja tyttären välinen suhde. Jim on hurmuri ja hyvin epäluotettava, päiväkausien katoamiset ja isän etsimiset äidin kanssa ovat osa lapsuutta. Jim elää omien lakiensa lailla ja kaihoaa kuolemaa, eikä hän arastele kertoa tyttärelleen, että aikoo tappaa itsensä. Eihän hänellä oikeastaan ole syytä olla niin tekemättä:
Voisin pyytää Jimiä jäämään, mutta pystyn jo kuulemaan hänen naurunsa. Jimin naurun, joka hyökyy päin aivan kuin kylminä aaltoina. "Voi Jackie, ei minulla ole ketään, jonka vuoksi eläisin, ei minulla ole ketään jota rakastaa. Ei ole koskaan ollut."
Millaista on kasvaa aikuisuuteen isän varjon alla, kun isä päätyy mielisairaalaan ja muistuttelee, että perhekään ei anna syytä elää? Voiko isän kohtalon välttää, kun taakkana on vielä sekin, että Jimin äitikään ei ole ollut aivan tasapainossa?
Olen miettinyt voiko katseenkin oikeasti periä, onko pimeys perinnöllistä.
Isän ja tyttären välisen suhteen kuvaukseen limittyy dokumentaarista kuvausta psyykkisesti sairaiden hoidosta Ruotsissa ja erityisesti Beckombergan sairaalassa, joka päätettiin suurin toivein rakennuttaa vuonna 1929.
Tämä on hyvinvointivaltion nousu pimeydestä. Linna maailman pohjalla, oikeastaan vankila, palatsi kaikille väärämielisille ja viallisille, paikka jossa he saavat kieriskellä seisahtuneessa saastaisessa valossa, yksinäisinä, teljettyinä, unohdettuina.
Vaikka mielen järkkyminen on aiheena raskas, on tarina sillä tavoin ilmava, että lukijalle jää tilaa hengittää. Romaanissa on niin paljon kauneutta, että sitä lukee hyvin mieluusti, ja samalla tulee pohtineeksi monenlaisia kysymyksiä: Onko parannusta olemassa? Kuka on terve, kuka sairas? Kuka on vapaa? Odottaako jossain joku toisenlainen, todellinen elämä? Luonnon kuvaus kulkee kauniisti rinnalla ja muistuttaa siitä, että ihmiset, ihanteet ja hoitokäytänteet tulevat ja menevät, mutta joku jää ja pysyy.

Niin raskas on rakkaus on ihastuttava romaani. Se ei ole juonivetoinen vaan ennemminkin paloista koostuva kuvaus mielenterveyden hoidosta ja hyvinvointivaltiosta sekä erilaisista kohtaloista.
"Ajattelin aina että voisin pelastaa sinut", minä kuiskaan, "mutta ehkei ketään voi pelastaa itseltään. Ehkä tiesit koko ajan, ettei se voisi onnistua, ja minä vain luulin että halusit sitä."
Kirjablogeissa vietetään naistenviikkoa!
Lisää aiheesta Tuijan blogissa.
Tänään nimipäiväänsä viettää muiden muassa Sara. Niinpä on hyvä päivä kirjoittaa Sara Stridsbergin kirjoittamasta romaanista naistenviikon kunniaksi.

Romaanista ovat kirjoittaneet myös ainakin Katja, Omppu, Susa, Arja ja Laura. Suosittelen vilkaisemaan: kaikki eivät suinkaan ole samaa mieltä kirjasta, ja hyvä niin.

Kommentit

  1. Minulle tämän kauneus oli liiallista, mutta kun luen sinun kirjoittamaasi tekstiä, niin tämä vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja jos en olisi lukenut, varmasti etsisin kirjan käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauneus on katsojan - ja lukijan - silmässä, luulisin. ;)

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta tosi paljon.

    VastaaPoista
  3. Oho, sama kirja samana päivänä! Tämä oli hienosti kirjoitettu, vaikka aihe oli masentava.

    VastaaPoista
  4. Minäkin pidin tästä mutta en kokenut tarinaa niin pelkästään kauniina kuin monista blogeista olen ymmärtänyt. Minustakin se oli melko surullinen ja melankolinen lukea ihmisestä joka elää lähes koko ajan toivoen kuolemaansa- ja mitä se on läheisille. Psykiatrisen sairaalan kuvaus oli myös minulle melko realistisen oloinen (mistäpä sitä kuitenkaan tiedän), enkä ymmärtänyt mitä romantisointia tarinassa oli, koska tarina oli vain niin vähistä näkökulmista. Jos sairaalaelämää olisi avattu laajemmin olisi varmasti löytynyt rankempaakin luettavaa mutta niin ei tässä tehty. Kirjailija oli kyllä onnistunut kirjoittamaan koukuttavasti ja sangen hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä käy niin, että kaunis kieli asettuu ikään kuin kaiken ylle, ja siten kauneutta tulee korostettua. Surullinen tarina on, ehdottomasti, mutta ei niin raskas kuin voisi aiheen perusteella kuvitella.
      Romantisoivana en kylläkään osaa romaania pitää, minusta kuvaus on paikoin jopa raadollista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on