Siirry pääsisältöön

William Shakespeare: Kesäyön unelma

Klassikkohaasteen kolmas osa on täällä! Haastetta emännöi tällä kertaa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi.

Keijukaisten valtias,
Helena on täällä, kas!
Häntä seuraa pyydellen
noitumani miekkonen.
Nähkääs ilveet ihmisten!
Hulluus suur' on suvun sen!
William Shakespeare:
Kesäyön unelma
(Otava 1999)
Alkuteos A Midsummer Night's Dream 1600-luku
Suomentanut Yrjö Jylhä
95 sivua
Päätin jo hyvissä ajoin lukea seuraavaan Klassikkohaasteeseen Shakespearea, jonka tuotantoa olen hieman tarkastellut vuosia sitten. Herran kynäilyt ovat kiinnostaneet myöhemminkin, mutta en vain ole tullut teoksiin tarttuneeksi. Alkukesästä päätin ottaa lukuun Kesäyön unelman, kun bongasin useamman kiittävän arvion teoksen Suomenlinnassa tänä vuonna pyörivästä kesäteatteriversiosta. Arvelin, että aikaa teos on kestänyt hyvin, kun sitä vielä 2010-luvulla teattereissa nähdään. Mielelläni olisin Suomenlinnaan suunnannut minäkin, mutta valitettavasti Helsingin-matkani ajankohdalle ei satu yhtään esitystä.

Kesäyön unelma lähtee liikkeelle Theseuksen linnasta, jossa valmistaudutaan Ateenan herttuan Theseuksen ja hänen morsiamensa Hippolytan häihin. Rakkautta on ilmassa muutenkin, sillä Egeus marssittaa paikalle tyttärensä Hermian, jonka on määrä mennä naimisiin Demetrius-nimisen miehen kanssa. Hermia on kuitenkin rakastunut Lysanderiin, ja tunne on molemminpuolinen. Egeus ja Demetrius ovat kuitenkin rakastavaisten tiellä. Lusikkansa soppaan työntää myös Helena, jota kiehtoo Demetrius, joka puolestaan ei suostu muita ajattelemaan kuin Hermiaa.

Nuoret rakastavaiset pakenevat metsään Ateenan lähelle. Siellä kohdataan muiden muassa keijujen kuningas Oberon, hänen vaimonsa Titania, joukko tavallisia työläisiä, haltia Puck ja keijukaisia. Työläiset Pääkkö, Puutiainen, Pulma, Huilu, Kirso ja Hotka valmistelevat näytelmää, josta syntyy varsin kiintoisa kuva teatterin tekemisestä. Rakkauspulmia päädytään ratkomaan rohtojen avulla, eikä aivan kaikki suju suunnitelmien mukaan.

Kesäyön unelma on pientä kokoaan suurempi teos. Näytelmässä ehtii tapahtua paljon, ja kaiken yllä leijuu hilpeyden keveys, ja se tekee klassikosta nautittavaa luettavaa. Rakkaus on kaiken ytimessä, toki, mutta monia muitakin teemoja teokseen sisältyy. Ihmisluontoa kaiken kaikkiaan katsotaan pilke silmäkulmassa, naisen asemaa tulee tekstiä lukiessa pohdittua ja teatterin tekeminen nousee sekin esille. Muiden muassa. Ja sitten kesäyönä näytelmää lukiessa mielikuvitusta kutkuttaa ajatus keijukaisista ja kesäyön taioista - sillä jotain kaunista, sielua sivelevää taikaa kesäyössä on edelleenkin, nelisensataa vuotta näytelmän syntyä myöhemmin.

Tarinan lukemista ei voi helpoksi väittää, sillä suurin osa vuoropuhelusta on runomuodossa. Olisikin kiinnostavaa verrata tätä Jylhän suomennosta Matti Rossin käännökseen, joka on julkaistu viime vuonna nimellä Juhannusyön uni.

Tästä klassikosta ovat viime aikoina kirjoittaneet ainakin Katja, Niina ja Kaisa Reetta.

Helmet-listalta merkitsen kohdan 12. Näytelmä.

Kommentit

  1. Mietin, että tuon runomuotoisuuden vuoksi tämä voisi olla vaikea lukea. Muuten näytelmän aihepiiri kiehtoo ja olen jo kauan ollut vaikuttunut esimerkiksi kuvataiteesta, joka Shakespearen teokset ovat innoittaneet. Mutta ehkä mieluummin katsoisin tämän näytelmänä. Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo runomuotoisuus haasteita asettaa. Tosin ehkä tuo tuorein suomennos kannattaisi katsoa, miltä se tuntuu.

      Poista
  2. Olen pyöritellyt kesän mittaan muutaman kerran Shakespearen näytelmiä käsissäni, mutta niiden teksti on vaikuttanut liian keskittymistä vaativalta käsäpäiviin. Mutta nyt iski taas innostus... ehkäpä syksyllä saisin luettua jonkun näistä klassikkonäytelmistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kynnys tuntuu korkealta, kannattaa valita alkuun suorasanaisempaa tuotantoa. :)

      Poista
  3. Onpas nyt sattuma, kun kävin juuri eilen katsomassa Ryhmäteatterin esityksen Suomenlinnassa. Puvustus oli hienoa ja lavasteet, mutta näyttelijäntyö ei kaikilta osin oikein purrut. Oli vähän seisoskelua ja toisaalta kohellusta. Sitten taas näytelmässä esitetty näytelmä oli aivan mahtava. Naurunkyyneleitä sai pyyhkiä. Kaikkinensa hyvä kokemus, vaikkakin vähän toivomisen varaakin jätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun katsoin jo lippuja tuohon Ryhmäteatterin näytelmään, mutta aikataulut eivät nyt osu kohdilleen. Olisi kiinnostanut, kovasti.

      Poista
  4. Luin aikoinaan juurikin tuon Matti Rossin käännöksen ja hänen suomennoksistaan olen erityisen paljon tykännyt, niitä on helppo lukea ja pysyä perässä:) Kävin lisäksi viikonloppuna katsomassa Suomenlinnassa tuon näytelmän, oli aivan mahtava! Harmi, ettei sinulle osunut hyvää aikaa kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikin Rossin käännöstä vilkaista myös. Kiva kuulla, että pidit näytelmästä.

      Poista
  5. Näytelmänä tämä olisi kyllä ihana nähdä, teoksen lukeminenkin kiehtoo ajatuksena varovasti. Ehkä vielä joskus? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkäpä - kannattaa pitää ajatusta varovaisesti vireillä. :)

      Poista
  6. Luin kirjan juhannuksena ja näin sen Suomenlinnassa heti perään (ja postasin). Luin Rossin käännöksen ja pidin juuri kielestä, juonihan on hupsu, unen logiikkaa vyöryävä sisänäytelmineen. Suosittelen Shakespearea klassikkohaastelukemistoon. Edelliseen luin Romeon ja Julian, todella hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romeon ja Julian luin aikanaan, pidin kovasti. Sitä uskaltaa kyllä suositella.

      Poista
  7. Kaunis kansikuva. Tuo runomuotoisuus hieman epäilyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runomuotoisuus vaatii vähän totuttelua, mutta kyllä siitä selvän saa.

      Poista
  8. Voisin kompata Tuijan kommenttia melkein sanasta sanaan: Luin tämän nyt heinäkuun puolivälissä ja näin sen samoihin aikoihin Suomenlinnassa. Edellisen kerran olin nähnyt tästä yhdenlaisen version viime syksynä Tampere-talolla. Se, että näytelmä oli ennestään niin tuttu, teki sen lukemisesta paljon helpompaa, ja siksi minua harmittaakin puolestasi, ettet pääse näkemään Kesäyön unelmaa (tai unta) esim. nyt Suomenlinnaan. On hämmästyttävää, miten teksti herää eloon ja näytelmän henki saa "lihaa luidensa ympärille". Shakespearen tekstit ovat kestäneet aikaa lähes käsittämättömän hyvin. Seuraavaksi aion itse lukea Tuijan lailla Romeon ja Julian, joka myös on tarinana tuttu monesta eri yhteydestä, vaikka en ole näytelmää sellaisenaan nähnytkään.

    Ihanaa, että luit tämän! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukokemus oli ilahduttava, ja kovasti olisi kiinnostanut nähdä, millaiseksi tarina muotoutuu Ryhmäteatterin käsissä. Mutta ei voi mitään, aina aikataulut eivät kohtaa. Onneksi kirjojen kanssa aikataulut ovat yleensä hyvin joustavia. :)

      Poista
  9. Valitsimme kirjastoalan englantilaisen kirjallisuuden opintoihin keväällä tämän Shakespearen näytelmän. Innoistuin lukemaan kaikki suomennokset, kuuntelin netin kautta alkuperäiskielellä ja samalla seurasin englanninkielistä tekstiä - näytelmän tunnelmaan pääsin siten monin tavoin sisälle. Valitettavasti en ole päässyt koskaan Suomessakaan näkemään minkäälaista näytelmäversiota tms. YouTubesta katselin yhden elokuvan ja hiukan balettia ja muutamia näytelmäversioita. Tämän innoittamana luin yhden elämäkerran Shakespearesta ja josssain vaiheessa jatkan lukemista Shakespearen muidenkin teosten parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, kuulostaapa hyvältä ja monipuoliselta! :) Shakespearen tuotannossa riittää kyllä tutkimista, nyt olisi intoa perehtyä muihinkin. Hamletin sekä Romeon ja Julian olen joskus lukenut, molemmista pidin.

      Poista
  10. Luin keväällä Macbethin Rossin suomennoksena, ja se oli todella sujuvaa luettavaa. Tämäkin olisi varmaan helpompi uutena suomennoksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän harmittaa, kun en huomannut tuota Rossin suomennosta käsiini hankkia. Mutta saihan tästä selvän näinkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok