Siirry pääsisältöön

Leeni Peltonen: Valvomo - Kuinka uneton oppi nukkumaan

"Aamuyöllä se tuli, pakokauhu.
Sudenhetki, sysimusta hetki.
Vihasin tätä paskatautia, vihasin ja häpesin. Se asui sisälläni kuin ahne loinen. Mädätti sisältäpäin, imi kaiken voiman ja myrkytti elämäni.
Olin väsynyt kamppailemaan. Olin väsynyt valvomaan. Olin väsynyt elämään unettoman minäni kanssa."
Leeni Peltonen:
Valvomo - Kuinka uneton oppi nukkumaan
(Otava 2016)
146 sivua (e-kirja)
Leeni Peltosen teos Valvomo kertoo unettomuudesta, joka on pahimmillaan koko elämän rampauttava vaiva. Jokainen yöllä asioitaan murehtinut tietää, miten ahdistavaa se on, mutta kun valvominen aiheuttaa vielä kroonista väsymystä, joka vaikuttaa arkisiin toimiin ja arjessa selviytymiseen, voi unettomuudesta tulla todellinen peikko.
Olin unettomina öinä pelkkä sykkyrällä käpristelevä huolikimppu. Ymmärsin itsekin, että tällainen murehtiminen oli naurettavaa. Miksi minun pitäisi kantaa kaikki maailman taakat? Miksi kuvittelin, että voisin? Miksi en osannut olla huolehtimatta?
Leeni Peltonen on itse kärsinyt unettomuudesta pitkään. Kirjassa seurataan hänen tietään auttajalta toiselle. Keinoja unettomuuden hoitoon kyllä löytyy, se kirjasta käy ilmi, mutta itselle sopivan avun löytäminen ei olekaan aivan helppoa. Turhan usein käy niin, että unetonta hoidetaan lääkkein, jotka eivät ole ongelmattomia nekään.

Unettomuuden kauheus on siinä, että se saattaa kestää vuosikausia. Se myös aiheuttaa esimerkiksi elimistön vastustuskyvyn alentumista, puhumattakaan henkisistä paineista. Aina ei tarvitse nukkua hyvin, mutta olennaista olisi löytää keinoja, joiden avulla unta voi parantaa edes hieman.

Leeni Peltonen kirjoittaa elävästi ja sujuvasti. Hänen vahva läsnäolonsa tekstissä tekee kirjasta helposti lähestyttävän, ja unettomuudesta kärsiville kirja on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa. Eipä teoksen avaaminen tekisi pahaa unettoman läheisellekään.

Kommentit

  1. Valvomo on minunkin lukupinossa. Tämä on parhaimpia unikirjoja, mitä olen lukenut. Yleensä ne puuduttavat lukijan, mutta Peltonen osaa kirjoittaa. Totta, unettoman kaveri tuota tarvitsisi myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisen, joka ei itse kärsi unettomuudesta, voi olla todella vaikea ymmärtää unetonta. Siten kirja olisi hyvää luettavaa myös unettomien läheisille.
      Peltonen on niin mukavasti itse läsnä, että kirjaa lukee mielellään.

      Poista
  2. Tämä pitää ehdottomasti lukea :) Vaikka tuo ikävä vaiva enää ole ollut itselleni ajankohtainen (onneksi) pitkiin aikoihin niin aihe ja muiden kokemukset kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua, vaikkei ongelma itselle niin ajankohtainen enää olisikaan. Kirjasta saa hyviä vinkkejä sen varalle, jos unettomia hetkiä joskus ilmaantuu. Toivottavasti ei ilmaannu. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...