Siirry pääsisältöön

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus

"Jimin viereinen sänky on aina tyhjä. Valkoisena ja valmiiksi pedattuna se näyttää siltä kuin se odottaisi jotakuta. Me makaamme kumpikin omassa sängyssämme ja tähyilemme kattoon, minä turkissani ja Jim sairaalan verkkareissa. Me kulutamme aikaa pelaamalla šakkia."
Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus
(Tammi 2016)
Alkuteos Beckomberga. Ode till min familj
Suomentanut Outi Menna
366 sivua
Sara Stridsbergin romaani Niin raskas on rakkaus on saanut osakseen runsaasti myönteistä huomiota, eikä ihme. Tarina on kirpeän kaunis ja koskettava, se väreilee ja kimaltelee tavalla, jollaiseen ei usein törmää.

Näkökulma on Jackien, jonka alkoholisti-isä Jim päätyy Beckombergan mielisairaalaan, kun tytär on 13-vuotias. Jollain tavoin varsin mutkattomasti sairaalasta tulee Jackielle paikka, jossa hän vierailee usein ja joka tulee hänelle tutuksi asukkaineen ja työntekijöineen. Valtava laitos ei toimi viimeisen päälle sääntöjen mukaan vaan seinien sisällä on tilaa persoonille ja erilaisille ihmiskohtaloille. Jackie katsoo heitä ollen läsnä ja kuitenkin sivussa, ja

Keskeistä tarinassa on isän ja tyttären välinen suhde. Jim on hurmuri ja hyvin epäluotettava, päiväkausien katoamiset ja isän etsimiset äidin kanssa ovat osa lapsuutta. Jim elää omien lakiensa lailla ja kaihoaa kuolemaa, eikä hän arastele kertoa tyttärelleen, että aikoo tappaa itsensä. Eihän hänellä oikeastaan ole syytä olla niin tekemättä:
Voisin pyytää Jimiä jäämään, mutta pystyn jo kuulemaan hänen naurunsa. Jimin naurun, joka hyökyy päin aivan kuin kylminä aaltoina. "Voi Jackie, ei minulla ole ketään, jonka vuoksi eläisin, ei minulla ole ketään jota rakastaa. Ei ole koskaan ollut."
Millaista on kasvaa aikuisuuteen isän varjon alla, kun isä päätyy mielisairaalaan ja muistuttelee, että perhekään ei anna syytä elää? Voiko isän kohtalon välttää, kun taakkana on vielä sekin, että Jimin äitikään ei ole ollut aivan tasapainossa?
Olen miettinyt voiko katseenkin oikeasti periä, onko pimeys perinnöllistä.
Isän ja tyttären välisen suhteen kuvaukseen limittyy dokumentaarista kuvausta psyykkisesti sairaiden hoidosta Ruotsissa ja erityisesti Beckombergan sairaalassa, joka päätettiin suurin toivein rakennuttaa vuonna 1929.
Tämä on hyvinvointivaltion nousu pimeydestä. Linna maailman pohjalla, oikeastaan vankila, palatsi kaikille väärämielisille ja viallisille, paikka jossa he saavat kieriskellä seisahtuneessa saastaisessa valossa, yksinäisinä, teljettyinä, unohdettuina.
Vaikka mielen järkkyminen on aiheena raskas, on tarina sillä tavoin ilmava, että lukijalle jää tilaa hengittää. Romaanissa on niin paljon kauneutta, että sitä lukee hyvin mieluusti, ja samalla tulee pohtineeksi monenlaisia kysymyksiä: Onko parannusta olemassa? Kuka on terve, kuka sairas? Kuka on vapaa? Odottaako jossain joku toisenlainen, todellinen elämä? Luonnon kuvaus kulkee kauniisti rinnalla ja muistuttaa siitä, että ihmiset, ihanteet ja hoitokäytänteet tulevat ja menevät, mutta joku jää ja pysyy.

Niin raskas on rakkaus on ihastuttava romaani. Se ei ole juonivetoinen vaan ennemminkin paloista koostuva kuvaus mielenterveyden hoidosta ja hyvinvointivaltiosta sekä erilaisista kohtaloista.
"Ajattelin aina että voisin pelastaa sinut", minä kuiskaan, "mutta ehkei ketään voi pelastaa itseltään. Ehkä tiesit koko ajan, ettei se voisi onnistua, ja minä vain luulin että halusit sitä."
Kirjablogeissa vietetään naistenviikkoa!
Lisää aiheesta Tuijan blogissa.
Tänään nimipäiväänsä viettää muiden muassa Sara. Niinpä on hyvä päivä kirjoittaa Sara Stridsbergin kirjoittamasta romaanista naistenviikon kunniaksi.

Romaanista ovat kirjoittaneet myös ainakin Katja, Omppu, Susa, Arja ja Laura. Suosittelen vilkaisemaan: kaikki eivät suinkaan ole samaa mieltä kirjasta, ja hyvä niin.

Kommentit

  1. Minulle tämän kauneus oli liiallista, mutta kun luen sinun kirjoittamaasi tekstiä, niin tämä vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja jos en olisi lukenut, varmasti etsisin kirjan käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauneus on katsojan - ja lukijan - silmässä, luulisin. ;)

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta tosi paljon.

    VastaaPoista
  3. Oho, sama kirja samana päivänä! Tämä oli hienosti kirjoitettu, vaikka aihe oli masentava.

    VastaaPoista
  4. Minäkin pidin tästä mutta en kokenut tarinaa niin pelkästään kauniina kuin monista blogeista olen ymmärtänyt. Minustakin se oli melko surullinen ja melankolinen lukea ihmisestä joka elää lähes koko ajan toivoen kuolemaansa- ja mitä se on läheisille. Psykiatrisen sairaalan kuvaus oli myös minulle melko realistisen oloinen (mistäpä sitä kuitenkaan tiedän), enkä ymmärtänyt mitä romantisointia tarinassa oli, koska tarina oli vain niin vähistä näkökulmista. Jos sairaalaelämää olisi avattu laajemmin olisi varmasti löytynyt rankempaakin luettavaa mutta niin ei tässä tehty. Kirjailija oli kyllä onnistunut kirjoittamaan koukuttavasti ja sangen hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä käy niin, että kaunis kieli asettuu ikään kuin kaiken ylle, ja siten kauneutta tulee korostettua. Surullinen tarina on, ehdottomasti, mutta ei niin raskas kuin voisi aiheen perusteella kuvitella.
      Romantisoivana en kylläkään osaa romaania pitää, minusta kuvaus on paikoin jopa raadollista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok