"Tarpoessani yläkertaan kartano tuntui jotenkin viileämmältä kuin aiemmin. Laboratorion korkeista, verhottomista ikkunoista katselin Ilium Filmsin autoja, jotka olivat kerääntyneet keittiöpuutarhan punaisen tiilimuurin viereen kuin elefantit juomapaikalle."
Flavia de Luce, näsäviisas ja pikkuvanha etsivätyttö, on täällä taas. Tällä kertaa kotikylän rauhaa sekoittaa lähestyvän joulun lisäksi Flavian kotikartanoa lähestyä karavaani: tytön isä on rahapulassaan antanut Ilium Films -yhtiölle luvan käyttää perheen kotia elokuvan kuvauspaikkana. Buckshaw'n kartano onkin dekkarin tapahtumapaikka, kun kuvausryhmä ja erityisesti kuuluisa näyttelijätär Phyllis Wyvern sekä ohjaaja Val Lampman asettuvat historialliseen ympäristöönsä.
Lisää tohinaa aiheuttavat säiden haltijat, jotka intoutuvat tarjoamaan lunta siinä määrin runsaasti, että kartanoon näytöstä katselemaan saapuneet kyläläiset joutuvat jäämään lumipeitteen saartamina yöksi de Lucen perheen kotiin. Joulukuinen yö ei suju ongelmitta, sillä niin kylän poliisi kuin Flavia päätyvät selvittämään murhaa - jälkimmäinen ensin mainitun toppuutteluista välittämättä.
Flavia on tyyppinä varsin mainio. Hän tarkastelee ympäröivää maailmaa omalaatuisella tavallaan ja vertausten sirkus on jo melkein uuvuttaa, niin viljalti niitä havaintojen keskellä jaellaan. Mutta vain melkein, kyllä kokonaisuus kuitenkin hupaisan puolella pysyy. Paikoin tytön hahmo on mielestäni epäuskottava, mutta sen antaa anteeksi, kun juoni vetää hyvin, dialogi sujuu ja kokonaisuus pysyy koossa. Tähän saakka lukemistani Flavia de Luce -dekkareista tämä taitaa olla juoneltaan selvälinjaisin ja muutenkin onnistunein.
Filminauha kohtalon käsissä on viihdyttävä hyvän mielen dekkari, jossa edellisosien tapaan miellyttää menneen ajan tunnelma. Väkivallalla ei mässäillä nytkään, mikä ilahduttaa, ja kyllä Flavia alkaa hahmona olla niin tutun oloinen, että mielelläni jatkossakin hänen tutkimuksiaan seuraan.
Flavia de Lucen tutkimuksiin tutustumisen aloitti Piiraan maku makea, ja jatkoa tarjosi Kuolema ei ole lasten leikkiä. Hopeisen hummerihaarukan tapaus on jäänyt minulta lukematta, mutta tämän neljännen osan kohdalla se ei tuntunut olevan ongelma.
1950-luvun Englantiin sijoittuvan tarinan ovat lukeneet myös ainakin Kirsi, Ulla, Juha, Henna, Mai ja Krista.
MarikaOksan bloggauksesta tajusin, että kirjahan sopii Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen - siihen siis pitkästä aikaa yksi suoritus.
 |
| Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä (Bazar 2016) Alkuteos I am Half-sick of Shadows Suomentanut Maija Heikinheimo 213 sivua (e-kirja) |
Lisää tohinaa aiheuttavat säiden haltijat, jotka intoutuvat tarjoamaan lunta siinä määrin runsaasti, että kartanoon näytöstä katselemaan saapuneet kyläläiset joutuvat jäämään lumipeitteen saartamina yöksi de Lucen perheen kotiin. Joulukuinen yö ei suju ongelmitta, sillä niin kylän poliisi kuin Flavia päätyvät selvittämään murhaa - jälkimmäinen ensin mainitun toppuutteluista välittämättä.
Flavia on tyyppinä varsin mainio. Hän tarkastelee ympäröivää maailmaa omalaatuisella tavallaan ja vertausten sirkus on jo melkein uuvuttaa, niin viljalti niitä havaintojen keskellä jaellaan. Mutta vain melkein, kyllä kokonaisuus kuitenkin hupaisan puolella pysyy. Paikoin tytön hahmo on mielestäni epäuskottava, mutta sen antaa anteeksi, kun juoni vetää hyvin, dialogi sujuu ja kokonaisuus pysyy koossa. Tähän saakka lukemistani Flavia de Luce -dekkareista tämä taitaa olla juoneltaan selvälinjaisin ja muutenkin onnistunein.
Filminauha kohtalon käsissä on viihdyttävä hyvän mielen dekkari, jossa edellisosien tapaan miellyttää menneen ajan tunnelma. Väkivallalla ei mässäillä nytkään, mikä ilahduttaa, ja kyllä Flavia alkaa hahmona olla niin tutun oloinen, että mielelläni jatkossakin hänen tutkimuksiaan seuraan.
Flavia de Lucen tutkimuksiin tutustumisen aloitti Piiraan maku makea, ja jatkoa tarjosi Kuolema ei ole lasten leikkiä. Hopeisen hummerihaarukan tapaus on jäänyt minulta lukematta, mutta tämän neljännen osan kohdalla se ei tuntunut olevan ongelma.
1950-luvun Englantiin sijoittuvan tarinan ovat lukeneet myös ainakin Kirsi, Ulla, Juha, Henna, Mai ja Krista.
MarikaOksan bloggauksesta tajusin, että kirjahan sopii Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen - siihen siis pitkästä aikaa yksi suoritus.
Tämä oli mukavan leppoisa kirja. Kolmas osa jäi minultakin väliin, mutta sitä tästä osasta huomannut. :) Tykkäisin kyllä, että Flavian perheestä alkaisi tippua jotain paljastuksia tms.
VastaaPoistaKakkososaan tarinassa taidettiin viitata jonkun verran, mutta kyllä tämä itsenäisestikin minusta toimii.
PoistaTodella hauska lastenkirjasarja, joka maistuu aikuisillekin. Meidän sivukirjastossa kirja oli sijoitettu aikuisten jännityskirjojen hyllyyn, mikä mielestäni oli harmi, sillä uskoisin kirjojen oikean lukuryhmän olevan 10-15-vuotiaat.
VastaaPoistaMinusta tämä menee kyllä hyvin aikuiseenkin makuun, joten en pidä hyllysijoittelua pahana. Olisikin kiva kuulla monen ikäisten mielipiteitä tästä. :)
PoistaMainio, viihdyttävä, hyvän mielen kirja. Flavia on vain niin aseistariisuva. Ei voi olla lukematta, ja huomasitko, että syksyllä tulee Bazarilta taas uusi suomennos! http://www.bazarforlag.fi/asema/loppusoinnun-kaiku-kalmistossa/6985
VastaaPoistaEnpä ollutkaan uutta suomennosta huomannut, kiitos vinkistä!
PoistaMinäkin kiitän vinkistä. On lukijan ilo, että sarjaa suomennetaan tiuhaan tahtiin. Mutta koskas se Sam Mendesohjaa jotain Flavia-katsottavaa?
PoistaSen minäkin haluaisin tietää!
Poista