Siirry pääsisältöön

Nelli Hietala: Miia Martikaisen kärsimysviikko

"Päivän toinen odottamaton seikka tapahtuu juuri silloin, kesken tuon viikon merkittävimmän keskustelun, jonka lopputulema määrittelee paikkani ja osallisuuteni historian kulkuun ainakin seuraavan kahden kuukauden ajan. Liian pieneen raitapaitaan sullottu jätkä, Taneli, avaa suunsa ja toden totta, ääntähän sieltä tulee:
- Mä voin lähteä mukaan, se virkahtaa."
Olen niin äimistynyt, etten saa kurkusta kuuluville pihaustakaan. Vesitornin korkuinen poika haluaa lähteä kanssani veneeseen kokonaiseksi päiväksi."
Nelli Hietala:
Miia Martikaisen kärsimysviikko
(Karisto 2016)
161 sivua
Nelli Hietalan nuortenromaani Miia Martikaisen kärsimysviikko kertoo nimensä mukaisesti Miia Martikaisesta, joka joutuu vastentahtoisesti viettämään kesäviikkoa mökillä (eli työleirillä) vanhempiensa kanssa. Kirjan nimestä huolimatta kyseessä ei kuitenkaan varsinaisesti ole mikään kärsimysviikko, sillä muutaman sattumuksen seurauksena nuortenromaanin minäkertoja ei joudukaan viettämään koko viikkoa Siperiaa muistuttavalla työleirillä vaan pääsee kuin pääseekin ihmisten ilmoille. Koko kesän keikauttava sattuma on myrsky, jonka seurauksena mökkirantaan ajautuu Taneli isänsä kanssa. Miia ja Taneli päätyvät omaan seikkailuunsa, kun he lähtevät hakemaan veneeseen bensaa ja jäävät vuorokauden ajaksi kaupunkiin.

Miia on tavallinen nuori nainen tavallisine haaveineen. Epätavallista sen sijaan on se, että hänen perheeseensä kuuluu tytön itsensä lisäksi kaksi äitiä. Sitä ei kuitenkaan liiaksi alleviivata vaan ennemminkin tuodaan esille se, että elämä on tavallista teini-iän kiemuroineen riippumatta siitä, millaiset vanhemmat on sattunut saamaan.

Miia Martikaisen kärsimysviikko on rennolla, menevällä tyylillä kirjoitettu ja sen verran sujuva, että sen lukee yhdessä illassa. Niinpä kirjaa voi mainiosti suositella vähän lukeneelle nuorelle, joka haluaa lukea itsensä ikäisten elämästä. Pari kesäpäivää Miia Martikaisen elämästä kuvataan niin elävästi, että rohkenen väittää, että vähemmän kirjojen parissa viihtyvä saattaa yllättää itsensä ja viihtyä Miian edesottamusten parissa. Tuija Lehtisen tuotannon ystäville Hietalan nuortenromaani voi olla ilahduttava löytö.

Helmet 2016 -listalla tämä nuortenkirja sopii mainiosti kohtaan 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja.

Kommentit

  1. Kyllä, juuri Lehtisen nuortenkirjojen lukijoille tämä voisi olla todella hyvä kirja! Minä tykkäsin tästä, kirjassa oli hyvä tunnelma, ja varmasti tässä on nuorille hyvää kesälukemista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesälukemiseksi nuorille - ja vanhemmillekin - tätä voi kyllä suositella. :)

      Poista
  2. Onpas hauskan kuuloinen kirja. Minulla on nuortenkirjojen luku jäänyt vähemmälle viime aikoina, mutta koetan tsempata sillä saralla kesän aikana. Tämä voisi olla hyvä lukupinon keventäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupinon keventäjäksi tämä sopii oikein hyvin!

      Poista
  3. Minullakin tämä odottaa hyllyssä, sopivaksi välipalaksi ajattelin lukea paksumpien välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maistuvan viihdyttävä välipala tämä kyllä on. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...