Sieluni hymyt -haaste

Ulla kutsui mukaan Sieluni hymyt -haasteeseen - kiitos! Haasteen alkuperä löytyy Iltatähden syttyessä -blogista, ja ideana on listata pieniä ja suuria asioita, jotka tekevät onnelliseksi:

Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.

Minulle onnellisuus on varsin yksityistä, en postaile somessa hashtagilla #onnellisuus vaan pidän niin ilot kuin surut enemmän ominani. Onnellisuutta olen kuitenkin miettinyt vuosien mittaan paljon, ja haasteen myötä asia alkoi taas mietityttää runsaasti.

Olen viime vuosina tullut siihen tulokseen, että onnellisuus on paljolti asennekysymys. Silti se ei ole vain sitä, ja on tilanteita, joissa asenne ei auta, kun liikaa tai liian suuria asioita kaatuu päälle. On aikoja, jolloin onnellinen olotila tuntuu karkaavan kerta kaikkiaan tavoittamattomiin, ja on aikoja, jolloin onnellisuutta ammentaa arjen pienistä asioista: lapsen ilosta ja siivotusta kodista.

Arki kai lopulta onkin suuri onnellisuuden lähde. Tänään hetki, kun sain istua rauhassa juomaan kahvia, teki minut onnelliseksi. Myös tunne kiireettömyydestä on armollinen aikana, jolloin tekemättömiä töitä riittää. Onnelliseksi tekee tänään keväinen auringonpaiste, mutta huomenna se voi jo hermostuttaa, sillä se paljastaa raa'asti pesemättömät ikkunat. Tänään riittää tämä, huomenna tarvitaan ehkä jotain muuta.

Siinä kai onkin onnellisuuden paradoksi. Tänään olen onnellinen, eilen oikeastaan en, eikä mikään tässä välissä ole juuri muuttunut. Onko onnellisuus mielentila, joka vaihtelee siinä, missä tunteetkin? Tänään pystyn huomaamaan ne asiat, jotka ovat elämässä onnea tuovia ja tärkeitä, niin kuin vaikkapa läheiset, terveys, oma aika, riittävä yöuni, kiinnostava kirja, maittava ruoka, hyvä musiikki tai kaunis sää. Eilen en niitä huomannut vaan keskityin murehtimaan arjen pieniä haasteita, jotka tänään tuntuvat pieniltä. Eilen ne vielä olivat jättimäisiä.

Haahuilevasta pohdinnastani selvinnee ainakin se, että onnellisuuden avaimia en omista. Sen sijaan uskon, että onnellisuus syntyy pienistä asioista, eikä sitä voi käskeä syntymään. Sille voi avata ovea, jotta se pääsee helpommin luokse, mutta luulen, että kukaan ei voi olla onnellinen aina.

Näiden sanojen myötä lienee selvää, että onnellisuuskonsulttia minusta ei tule. Onneksi se ei ole koskaan haaveisiini kuulunutkaan, vaan ammatillinen onnellisuuteni syntyy muissa tehtävissä.

Onnellisuuspohdintaan haastan mukaan seuraavat blogit: Luettua elämää, Kirjan pauloissa ja Tarukirja. Osallistuminen on täysin vapaaehtoista!