Siirry pääsisältöön

Sadie Jones: Kotiinpaluu

"Alice katseli Lewisia ja päätyi ajattelemaan, että tämä oli rikki. Hän yritti olla ajattelematta niin, eikä hän koskaan kertonut ajatuksesta kenellekään, varsinkaan Gilbertille, jolla oli kova tarve uskoa että Lewis pääsisi yli surustaan - mutta Alice tunsi että Lewis oli rikki, eikä sille voisi mitään."
Sadie Jones:
Kotiinpaluu (Otava 2016)
Alkuteos The Outcast 2008
Suomentanut Marianna Kurtto
270 sivua (e-kirja)
Sadie Jonesin esikoisteos Kotiinpaluu vie lukijan 1950-luvulle tarinaan, jonka pääosassa on brittinuorukainen Lewis. Tarina alkaa siitä, kun Lewis vapautuu vankilasta ja palaa kotiin. Prologin jälkeen siirrytään ajassa kymmenkunta vuotta takaisin aikaan, kun sota on juuri päättynyt ja Lewisin isä Gilbert on kotiutettu. Asiat ovat hyvin, tai ainakin niin hyvin kuin juuri sodan jälkeen voi olla.

Hyvään elämään tulee kuitenkin vakava särö, kun Lewis on kymmenenvuotias. Poika kokee valtavan menetyksen, jota hän ei - tietenkään - kykene käsittelemään, mutta kykenemättömiä tuntuvat olevan muutkin. Poika, joka on lapsi vielä, kohtaa karkeaa ymmärtämättömyyttä ja suoranaista kiusaa paitsi ikätovereidensa, myös jopa aikuisten taholta. Paljon on kysymys siitä, miten Lewisin hiljaisuutta tulkitaan ja miten hänet halutaan nähdä. Kovin moni ei ole valmis katsomaan poikaa hyväksyvin katsein, mutta onneksi on joku, joka haluaa nähdä hänessä jotain arvokasta.
Kit ei muistanut kovin kauas menneisyyteen, mutta niin pitkälle kuin hän muisti, hän oli halunnut olla Lewis. Lewis näytti hänen silmissään juuri oikealta. Siltä miltä ihmisen tuli näyttää.
Lewisin elämän suuri tragedia on se, että ei riitä, että hän kokee valtavan menetyksen. Sen lisäksi hän joutuu ymmärtämättömien aikuisten ympäröimäksi. Isä Gilbert ei pysty kohtaamaan lastaan, äitipuoli Alice on itsekin epävarma. Menetyksen verhoaa salaperäisyys, joka asettaa Lewisin epäilyttävään valoon ainakin niiden silmissä, jotka haluavat epäillä, ja heitä riittää. Murtautuminen ulos kehyksistä, jotka pojan ympärille on asetettu, on vaikeaa, lähes mahdotonta.

Jones kuvaa tarkan toteavasti sitä, mitkä tapahtumat johtavat toiseen ja miten Lewis päätyy lopulta vankilaan. Vankilatuomion jälkeen Lewis haluaa elää oikein, mutta monikaan ei kykene hänen tietään tasoittamaan vaan päinvastoin: edelleen ennakkoluulot ja uskomukset määrittävät sitä, kuinka poikaan suhtaudutaan.
Ei hän voinut sille mitään, ettei enää ymmärtänyt miten ihmisille pitää puhua.
Lewis tiedosti kaikkien tuijottavan.
Ehkä se, miten muut Lewisia katsovat, voi muuttua itseään toteuttavaksi näkemykseksi. Ja kuitenkin Lewis, kuten kuka tahansa, tarvitsisi hyväksyntää ja luottamusta.

Lewisin toiminta on kuin koko kyläyhteisöä järisyttävä luonnonvoima, joka paljastaa sen, mitä piilotetaan pinnan alle. Alkoholismia ja perheväkivaltaa on hyvä peittää ylenkatseen alle, ylenkatseen joka kohdistuu nuorukaiseen, joka on ilahduttavan helppo tuomita jo ennen kuin hän ehtii tehdä mitään pahaa. Pahuuden uhan läsnäolo on tarinassa niin vahva, että teos pitää vakuuttavasti otteessaan koko ajan. Vaarana on, että pahuutta vyörytetään liikaa, mutta sen karikon Jones välttää hyvin tarjoamalla lukijalle myös suvantohetkiä.

Kotiinpaluu on kertakaikkisen hieno, monivivahteinen ja tarkkakatseinen romaani. Se tarjoaa painavia ajatuksia yksinäisyydestä, ikävästä, vanhemmuudesta, perhesuhteista, tunteiden käsittelemisestä, yhteisöstä - esimerkiksi. Tummasävyisyydessäänkin tarina tarjoaa toivoa kauniisti, ja uskallankin väittää jo näin helmikuussa, että Sadie Jonesin esikoinen asettuu tämän vuoden lukemistoni kärkikaartiin.

Tästä upeasta, psykologisesti vahvasta romaanista ovat kirjoittaneet myös bleue, Katri, Ulla, Krista, Leena, Katja, Arja, Tuija, Suketus, Maisku ja Sirri.

Kommentit

  1. Mukava kuulla, että tykkäsit. Muistelen, että sinä olet lukenut myös Small Warsin. Joko Jones on pyrkimässä lempikirjailijoidesi joukkoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ehdottomasti Jones on jo nyt lempikirjailijoitani! Kutkuttelisi lukea hänen tuotantoaan pian lisää! Luulisi tosin, että loputkin kirjat suomennetaan.

      Poista
  2. Tämä romaani jää kyllä mieleen, ahdistikin hieman - sopivasti, kuitenkin. Jonesilla on selvästi taito luoda elämänmakuisia henkilöhahmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilöhahmojen luomisessa Jones on tosiaan taitava. Jossain vaiheessa pelkäsin Kotiinpaluun ahdistavan liikaakin, mutta onneksi niin ei lopulta käynyt.

      Poista
  3. Minä pidin siitä aiemmasta jotenkin enemmän. Tykkäsin siitä haahuilevasta haaveilusta. Tämän kirjan ahdinko ei ollut oikein mieleeni vaikka toki vahvan kertomuksen tunnistan. Hyvin kuvattu että psykologinen romaani. Nyt kun mietin, taidan itse suosia tällä hetkellä enemmän epäselvemmästä, arvoituksellisemmasta, tässä tarina oli melko selkeästi kuvattu... Hmh, olen kyllä juurikin lukenut melko rosoisia tarinoita!
    Kiva kuitenkin että tykkäsit :)! Ja Jonesia voisi kyllä lukea ap kielelläkin. Hyvä idea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mieleeni tämä taas oli jostain syystä enemmän, vaikka ei tuo "haahuileva haaveilukaan" huonoa luettavaa ollut. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on