Siirry pääsisältöön

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää

"Hän on keskeinen henkilöhahmo, tärkeä tekijä kirjan juonenkululle. Vaikka nimet on muutettu, yksityiskohdista ei voi erehtyä, ei edes vaatteista, jotka hänellä oli yllään sinä iltapäivänä. Kätketty osa hänen elämästään. Salaisuus, jota hän ei ole kertonut kenellekään, edes miehelleen tai pojalleen - kummallekaan niistä, jotka luulevat tuntevansa hänet paremmin kuin kukaan muu. Kukaan maailmassa ei olisi voinut keksiä omasta päästään sitä, minkä Catherine on juuri kokenut."
Renée Knight:
Kenenkään ei pitänyt tietää
(Otava 2016)
Alkuteos Disclaimer 2015
Suomentanut Arto Schroderus
270 sivua (e-kirja)
Kenenkään ei pitänyt tietää on trilleri, jonka päähenkilönä toimii Catherine, pienen perheen äiti ja dokumenttiohjaaja. Catherinen elämä on tavallista ja työntäyteistä, perheen nuorta aikuisuutta elävä poika Nicholas tosin aiheuttaa hieman huolta. Suurempaa huolta aiheuttaa kuitenkin kirja, joka päätyy salaperäisesti Catherinen kotiin.

Catherinen mielenrauha järkkyy pahemman kerran, kun hän ymmärtää, että kirja kertoo hänestä. Teos vie naisen kahdenkymmenen vuoden taakse Espanjaan: perheloma katkesi, kun puoliso Robert joutui palaamaan kotimaahan, ja Catherine jäi viettämään rantalomaa kahdestaan pienen Nicholasin kanssa. Loman päätös ei suju suunnitelmien mukaan vaan Catherine palaa kotiin mukanaan Nicholaksen lisäksi valtava salaisuus, jonka hän uskoo haudanneensa. Vuosien hiljaisuuden jälkeen salaisuus palaakin Catherinen silmien eteen kirjan muodossa.

Catherinen ohella tärkeäksi hahmoksi nousee yksinäinen mies, Stephen Brigstocke. Hän on katkera ja väsynyt, menettänyt oikeastaan kaiken, mutta elämään tuo uutta sisältöä mahdollisuus maksaa vanhat velat. Mies on hahmona hyvin epämiellyttävä mutta uskottava.

Kenenkään ei pitänyt tietää on kiinnostava, koukuttava trilleri suuresta salaisuudesta, joka vaikuttaa kenties koko elämään, vaikka - tai juuri siksi, koska - sen yrittää haudata syvälle muistojen kellariin. Syyllisyys ja menneisyydessä tehdyt ratkaisut painavat ja kulkevat mukana. Ehkä kaiken ytimeen asettuu kuitenkin kysymys siitä, kuinka hyvin me voimme läheisemme tuntea ja kuinka omat tulkintamme ja ajatuksemme asettuvat lasiksi katseemme tielle. Vääristääkö vai kirkastaako lasi sen, mitä näemme - se lienee paljolti kiinni meistä itsestämme. Luottaa vai epäillä, siinäpä pohdittavaa.

Knight kieputtaa tarinan sellaisille kierroksille, että lopulta kirjaa ei meinannut malttaa laskea käsistä. Alkuun ihmettelin kerrontaratkaisua, mutta se sai oikein oivan selityksen lopulta. Onko loppuratkaisu kaikilta osin uskottava - mielestäni ei. Sen kuitenkin antaa anteeksi, kun tarina pitää niin hienosti otteessaan ja kun lopussa ei kuitenkaan päädytä liian ilmeisiin päätöslauselmiin.

Knightin esikoisteoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Kuutar, MaiUllaAnnikaKrista, Tuija ja Susa.

Kommentit

  1. Ne nuotiot, ne nuotiot... hiukan epäilytti minua, mutta kirjailijan vapaus oli niissä nuotioissa.
    Voi kuinka vähällä ihmisen saa mustamaalattua ja elämän pilattua, siihen ei tarvita edes kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuotiot tosiaan. Ja muutenkin oli vähän vedetty mutkia suoriksi, mutta kirjailijalla tosiaan on vapautensa.
      On kauheaa ajatella sitä, miten helppoa ihmisestä on uskoa pahaa, vaikka vaihtoehtona olisi ajatella myös hyvää.

      Poista
  2. Olen katsellut tätä kirjaa pariin otteeseen, että joskohan tarttuisi... Ehkäpä sittenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopii hyvin sellaisiin hetkiin, kun kaipaa jotain koukuttavaa lukemista. :)

      Poista
  3. Olen katsellut tätä kirjaa pariin otteeseen, että joskohan tarttuisi... Ehkäpä sittenkin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…