Siirry pääsisältöön

Liane Moriarty: Nainen joka unohti

"Alice oli kasvanut aikuiseksi. Siitä tässä oli kysymys. Häntä katsoi peilistä aikuinen nainen. Se ei vain vastannut hänen omaa tunnettaan.
Mikäpä siinä sitten. Olet nyt tässä, Alice. Olet tämä ihminen. Aikuinen, laiha kolmen lapsen äiti keskellä riitaisaa ja likaista avioeroa."
Liane Moriarty: Nainen joka unohti
(WSOY 2016)
Alkuteos What Alice Forgot 2010
Suomentanut Helene Bützow
497 sivua
Nainen, joka unohti on nimeltään Alice. Hän kaatuu kuntokeskuksessa pahasti ja menettää elämästään viimeiset kymmenen vuotta: tällin jälkeen hän kuvittelee elävänsä vuotta 1998, vaikka todellisuudessa on meneillään vuosi 2008 ja nelikymmenvuotispäivä häämöttää lähellä.

Mitä tapahtuu, kun muistista katoavat viimeksi eletyt vuodet? Alice palaa sairaalasta kotiin, jonka hän hädin tuskin muistaa. Hän tapaa kolme lastaan, joita ei muista. Puoliso Nick on muuttunut, pariskunnan suhde on muuttunut kukoistavasta avioliitosta raunioksi ja katkeruuden näyttämöksi. Alice kohtaa ihmisiä, joita ei muista, ja päätyy tapaamisiin, joita hän ei tiedä sopineensa.

Alice itsekin muuttuu, tietenkin. Kaikkien mielestä hän on omituinen mutta monen mielestä myös mukavampi. Kun kymmenen vuoden muistojen kerros on riisuttu pois, Alice on lempeämpi ja kiltimpi. Hän on myös aika lailla hukassa, kun arjen rutiinit ovat yhtäkkiä vieraita ja pää täynnä kysymyksiä. Miksi avioliitto, jonka piti olla unelmien täyttymys, on yhtäkkiä romuttumassa? Kuka on Gina? Miten valtavaa autoa ajetaan? Miksi naapurin rouva ei tervehdi?

Moriartylla on taito kirjoittaa viihdyttäen mutta ajatuksia herättäen. Nainen joka unohti on näennäisesti kepeä mutta saa pohtimaan ihmissuhteita ja elämää - varsin suuria asioita siis. Erityisen tärkeään asemaan nousee muistaminen. Monesti lukiessa tuli mietittyä vanhaa toteamusta, jonka mukaan hyvän avioliiton salaisuus on huono muisti. Tapaturman myötä Alicen mielestä pyyhkiytyvät vihaa ja katkeruutta herättäneet muistot hänen ja Nickin avioliiton viimeisistä vuosista ja tilalle nousevat onnelliset ja iloiset mielikuvat suhteen alusta. Avioeron selvittelyä muistojen muuttuminen muuttaa helpompaan suuntaan, minkä vuoksi tuleekin pohdittua, kuinka paljon ylimääräisen kaunan pudottaminen harteilta voisi itse kunkin elämää helpottaa.

Kuoriiko muistojen katoaminen lopulta esiin todellisen Alicen? Se selviää, kun kirjan lukee. Suosittelen Moriartyn romaania viihdyttävien mutta liiallista kepeyttä kaihtavien kirjojen ystäville. Kaikkia aineksia, kuten "isoäiti" Frannien blogia, en pidä täysin tarpeellisina, mutta kaikkiaan kokonaisuus toimii. Kirjassa nostetaan muistamisen merkityksen lisäksi napakasti esille yhteisön vaikutus yksilöihin ja tarinan myötä lukijalla on mahdollisuus antautua pohtimaan, mikä lopulta on tärkeää.

Kohta 30. Viihteellinen kirja on Helmet 2016 -listassa vuorossa tällä kertaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on