Siirry pääsisältöön

Sadie Jones: Kotiinpaluu

"Alice katseli Lewisia ja päätyi ajattelemaan, että tämä oli rikki. Hän yritti olla ajattelematta niin, eikä hän koskaan kertonut ajatuksesta kenellekään, varsinkaan Gilbertille, jolla oli kova tarve uskoa että Lewis pääsisi yli surustaan - mutta Alice tunsi että Lewis oli rikki, eikä sille voisi mitään."
Sadie Jones:
Kotiinpaluu (Otava 2016)
Alkuteos The Outcast 2008
Suomentanut Marianna Kurtto
270 sivua (e-kirja)
Sadie Jonesin esikoisteos Kotiinpaluu vie lukijan 1950-luvulle tarinaan, jonka pääosassa on brittinuorukainen Lewis. Tarina alkaa siitä, kun Lewis vapautuu vankilasta ja palaa kotiin. Prologin jälkeen siirrytään ajassa kymmenkunta vuotta takaisin aikaan, kun sota on juuri päättynyt ja Lewisin isä Gilbert on kotiutettu. Asiat ovat hyvin, tai ainakin niin hyvin kuin juuri sodan jälkeen voi olla.

Hyvään elämään tulee kuitenkin vakava särö, kun Lewis on kymmenenvuotias. Poika kokee valtavan menetyksen, jota hän ei - tietenkään - kykene käsittelemään, mutta kykenemättömiä tuntuvat olevan muutkin. Poika, joka on lapsi vielä, kohtaa karkeaa ymmärtämättömyyttä ja suoranaista kiusaa paitsi ikätovereidensa, myös jopa aikuisten taholta. Paljon on kysymys siitä, miten Lewisin hiljaisuutta tulkitaan ja miten hänet halutaan nähdä. Kovin moni ei ole valmis katsomaan poikaa hyväksyvin katsein, mutta onneksi on joku, joka haluaa nähdä hänessä jotain arvokasta.
Kit ei muistanut kovin kauas menneisyyteen, mutta niin pitkälle kuin hän muisti, hän oli halunnut olla Lewis. Lewis näytti hänen silmissään juuri oikealta. Siltä miltä ihmisen tuli näyttää.
Lewisin elämän suuri tragedia on se, että ei riitä, että hän kokee valtavan menetyksen. Sen lisäksi hän joutuu ymmärtämättömien aikuisten ympäröimäksi. Isä Gilbert ei pysty kohtaamaan lastaan, äitipuoli Alice on itsekin epävarma. Menetyksen verhoaa salaperäisyys, joka asettaa Lewisin epäilyttävään valoon ainakin niiden silmissä, jotka haluavat epäillä, ja heitä riittää. Murtautuminen ulos kehyksistä, jotka pojan ympärille on asetettu, on vaikeaa, lähes mahdotonta.

Jones kuvaa tarkan toteavasti sitä, mitkä tapahtumat johtavat toiseen ja miten Lewis päätyy lopulta vankilaan. Vankilatuomion jälkeen Lewis haluaa elää oikein, mutta monikaan ei kykene hänen tietään tasoittamaan vaan päinvastoin: edelleen ennakkoluulot ja uskomukset määrittävät sitä, kuinka poikaan suhtaudutaan.
Ei hän voinut sille mitään, ettei enää ymmärtänyt miten ihmisille pitää puhua.
Lewis tiedosti kaikkien tuijottavan.
Ehkä se, miten muut Lewisia katsovat, voi muuttua itseään toteuttavaksi näkemykseksi. Ja kuitenkin Lewis, kuten kuka tahansa, tarvitsisi hyväksyntää ja luottamusta.

Lewisin toiminta on kuin koko kyläyhteisöä järisyttävä luonnonvoima, joka paljastaa sen, mitä piilotetaan pinnan alle. Alkoholismia ja perheväkivaltaa on hyvä peittää ylenkatseen alle, ylenkatseen joka kohdistuu nuorukaiseen, joka on ilahduttavan helppo tuomita jo ennen kuin hän ehtii tehdä mitään pahaa. Pahuuden uhan läsnäolo on tarinassa niin vahva, että teos pitää vakuuttavasti otteessaan koko ajan. Vaarana on, että pahuutta vyörytetään liikaa, mutta sen karikon Jones välttää hyvin tarjoamalla lukijalle myös suvantohetkiä.

Kotiinpaluu on kertakaikkisen hieno, monivivahteinen ja tarkkakatseinen romaani. Se tarjoaa painavia ajatuksia yksinäisyydestä, ikävästä, vanhemmuudesta, perhesuhteista, tunteiden käsittelemisestä, yhteisöstä - esimerkiksi. Tummasävyisyydessäänkin tarina tarjoaa toivoa kauniisti, ja uskallankin väittää jo näin helmikuussa, että Sadie Jonesin esikoinen asettuu tämän vuoden lukemistoni kärkikaartiin.

Tästä upeasta, psykologisesti vahvasta romaanista ovat kirjoittaneet myös bleue, Katri, Ulla, Krista, Leena, Katja, Arja, Tuija, Suketus, Maisku ja Sirri.

Kommentit

  1. Mukava kuulla, että tykkäsit. Muistelen, että sinä olet lukenut myös Small Warsin. Joko Jones on pyrkimässä lempikirjailijoidesi joukkoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ehdottomasti Jones on jo nyt lempikirjailijoitani! Kutkuttelisi lukea hänen tuotantoaan pian lisää! Luulisi tosin, että loputkin kirjat suomennetaan.

      Poista
  2. Tämä romaani jää kyllä mieleen, ahdistikin hieman - sopivasti, kuitenkin. Jonesilla on selvästi taito luoda elämänmakuisia henkilöhahmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilöhahmojen luomisessa Jones on tosiaan taitava. Jossain vaiheessa pelkäsin Kotiinpaluun ahdistavan liikaakin, mutta onneksi niin ei lopulta käynyt.

      Poista
  3. Minä pidin siitä aiemmasta jotenkin enemmän. Tykkäsin siitä haahuilevasta haaveilusta. Tämän kirjan ahdinko ei ollut oikein mieleeni vaikka toki vahvan kertomuksen tunnistan. Hyvin kuvattu että psykologinen romaani. Nyt kun mietin, taidan itse suosia tällä hetkellä enemmän epäselvemmästä, arvoituksellisemmasta, tässä tarina oli melko selkeästi kuvattu... Hmh, olen kyllä juurikin lukenut melko rosoisia tarinoita!
    Kiva kuitenkin että tykkäsit :)! Ja Jonesia voisi kyllä lukea ap kielelläkin. Hyvä idea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mieleeni tämä taas oli jostain syystä enemmän, vaikka ei tuo "haahuileva haaveilukaan" huonoa luettavaa ollut. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok