"Hän on keskeinen henkilöhahmo, tärkeä tekijä kirjan juonenkululle. Vaikka nimet on muutettu, yksityiskohdista ei voi erehtyä, ei edes vaatteista, jotka hänellä oli yllään sinä iltapäivänä. Kätketty osa hänen elämästään. Salaisuus, jota hän ei ole kertonut kenellekään, edes miehelleen tai pojalleen - kummallekaan niistä, jotka luulevat tuntevansa hänet paremmin kuin kukaan muu. Kukaan maailmassa ei olisi voinut keksiä omasta päästään sitä, minkä Catherine on juuri kokenut."
Kenenkään ei pitänyt tietää on trilleri, jonka päähenkilönä toimii Catherine, pienen perheen äiti ja dokumenttiohjaaja. Catherinen elämä on tavallista ja työntäyteistä, perheen nuorta aikuisuutta elävä poika Nicholas tosin aiheuttaa hieman huolta. Suurempaa huolta aiheuttaa kuitenkin kirja, joka päätyy salaperäisesti Catherinen kotiin.
Catherinen mielenrauha järkkyy pahemman kerran, kun hän ymmärtää, että kirja kertoo hänestä. Teos vie naisen kahdenkymmenen vuoden taakse Espanjaan: perheloma katkesi, kun puoliso Robert joutui palaamaan kotimaahan, ja Catherine jäi viettämään rantalomaa kahdestaan pienen Nicholasin kanssa. Loman päätös ei suju suunnitelmien mukaan vaan Catherine palaa kotiin mukanaan Nicholaksen lisäksi valtava salaisuus, jonka hän uskoo haudanneensa. Vuosien hiljaisuuden jälkeen salaisuus palaakin Catherinen silmien eteen kirjan muodossa.
Catherinen ohella tärkeäksi hahmoksi nousee yksinäinen mies, Stephen Brigstocke. Hän on katkera ja väsynyt, menettänyt oikeastaan kaiken, mutta elämään tuo uutta sisältöä mahdollisuus maksaa vanhat velat. Mies on hahmona hyvin epämiellyttävä mutta uskottava.
Kenenkään ei pitänyt tietää on kiinnostava, koukuttava trilleri suuresta salaisuudesta, joka vaikuttaa kenties koko elämään, vaikka - tai juuri siksi, koska - sen yrittää haudata syvälle muistojen kellariin. Syyllisyys ja menneisyydessä tehdyt ratkaisut painavat ja kulkevat mukana. Ehkä kaiken ytimeen asettuu kuitenkin kysymys siitä, kuinka hyvin me voimme läheisemme tuntea ja kuinka omat tulkintamme ja ajatuksemme asettuvat lasiksi katseemme tielle. Vääristääkö vai kirkastaako lasi sen, mitä näemme - se lienee paljolti kiinni meistä itsestämme. Luottaa vai epäillä, siinäpä pohdittavaa.
Knight kieputtaa tarinan sellaisille kierroksille, että lopulta kirjaa ei meinannut malttaa laskea käsistä. Alkuun ihmettelin kerrontaratkaisua, mutta se sai oikein oivan selityksen lopulta. Onko loppuratkaisu kaikilta osin uskottava - mielestäni ei. Sen kuitenkin antaa anteeksi, kun tarina pitää niin hienosti otteessaan ja kun lopussa ei kuitenkaan päädytä liian ilmeisiin päätöslauselmiin.
Knightin esikoisteoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Kuutar, Mai, Ulla, Annika, Krista, Tuija ja Susa.
 |
| Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää (Otava 2016) Alkuteos Disclaimer 2015 Suomentanut Arto Schroderus 270 sivua (e-kirja) |
Catherinen mielenrauha järkkyy pahemman kerran, kun hän ymmärtää, että kirja kertoo hänestä. Teos vie naisen kahdenkymmenen vuoden taakse Espanjaan: perheloma katkesi, kun puoliso Robert joutui palaamaan kotimaahan, ja Catherine jäi viettämään rantalomaa kahdestaan pienen Nicholasin kanssa. Loman päätös ei suju suunnitelmien mukaan vaan Catherine palaa kotiin mukanaan Nicholaksen lisäksi valtava salaisuus, jonka hän uskoo haudanneensa. Vuosien hiljaisuuden jälkeen salaisuus palaakin Catherinen silmien eteen kirjan muodossa.
Catherinen ohella tärkeäksi hahmoksi nousee yksinäinen mies, Stephen Brigstocke. Hän on katkera ja väsynyt, menettänyt oikeastaan kaiken, mutta elämään tuo uutta sisältöä mahdollisuus maksaa vanhat velat. Mies on hahmona hyvin epämiellyttävä mutta uskottava.
Kenenkään ei pitänyt tietää on kiinnostava, koukuttava trilleri suuresta salaisuudesta, joka vaikuttaa kenties koko elämään, vaikka - tai juuri siksi, koska - sen yrittää haudata syvälle muistojen kellariin. Syyllisyys ja menneisyydessä tehdyt ratkaisut painavat ja kulkevat mukana. Ehkä kaiken ytimeen asettuu kuitenkin kysymys siitä, kuinka hyvin me voimme läheisemme tuntea ja kuinka omat tulkintamme ja ajatuksemme asettuvat lasiksi katseemme tielle. Vääristääkö vai kirkastaako lasi sen, mitä näemme - se lienee paljolti kiinni meistä itsestämme. Luottaa vai epäillä, siinäpä pohdittavaa.
Knight kieputtaa tarinan sellaisille kierroksille, että lopulta kirjaa ei meinannut malttaa laskea käsistä. Alkuun ihmettelin kerrontaratkaisua, mutta se sai oikein oivan selityksen lopulta. Onko loppuratkaisu kaikilta osin uskottava - mielestäni ei. Sen kuitenkin antaa anteeksi, kun tarina pitää niin hienosti otteessaan ja kun lopussa ei kuitenkaan päädytä liian ilmeisiin päätöslauselmiin.
Knightin esikoisteoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Kuutar, Mai, Ulla, Annika, Krista, Tuija ja Susa.
Ne nuotiot, ne nuotiot... hiukan epäilytti minua, mutta kirjailijan vapaus oli niissä nuotioissa.
VastaaPoistaVoi kuinka vähällä ihmisen saa mustamaalattua ja elämän pilattua, siihen ei tarvita edes kirjaa.
Nuotiot tosiaan. Ja muutenkin oli vähän vedetty mutkia suoriksi, mutta kirjailijalla tosiaan on vapautensa.
PoistaOn kauheaa ajatella sitä, miten helppoa ihmisestä on uskoa pahaa, vaikka vaihtoehtona olisi ajatella myös hyvää.
Olen katsellut tätä kirjaa pariin otteeseen, että joskohan tarttuisi... Ehkäpä sittenkin! :)
VastaaPoistaTämä sopii hyvin sellaisiin hetkiin, kun kaipaa jotain koukuttavaa lukemista. :)
PoistaOlen katsellut tätä kirjaa pariin otteeseen, että joskohan tarttuisi... Ehkäpä sittenkin! :)
VastaaPoista