Siirry pääsisältöön

Tua Harno: Oranssi maa

"Oranssi maa oli jähmettynyt meri, taivas sirisi sinisyyttään sitä vasten. Hiekka oli kohonnut teräviksi vaalloiksi, kuin telttojen kaupunki, tuuli hiersi niiden laakeita seinämiä. Kauempana kasvoi matalia, kuivia pensaita kuin orjantappurakruunuja."
Tua Harno: Oranssi maa
(Otava 2015)
336 sivua
Tua Harnon esikoisromaani Ne jotka jäävät vakuutti minut niin, että kirjailijan toinen teos Oranssi maa singahti ilman muuta lukulistalleni, kun sen Otavan katalogista huomasin. Kiitos kustantajalle, joka pyynnöstäni lähetti kirjan luettavakseni.

Romaani sijoittuu kaukaiseen Australiaan. Sinne päähenkilö Sanna matkustaa tekemään graduaan tilanteessa, jossa moni asia on muuttunut tai muuttumassa. Pitkä parisuhde on juuri päättynyt, mutta muistoksi siitä on jäämässä jotain elämänmittaista, sillä Sanna on raskaana.

Australiassa Sanna asettuu Kalgoorlien pölyiseen kaivoskaupunkiin, joka ei piirry lukijan silmiin järin houkuttelevana paikkana. Siellä nainen kuitenkin tapaa suomalaisen Martin, jonka luokse lupaa palata aavikkovaelluksensa jälkeen. Vaellus on tarkoitus tehdä mystisen Raldan kanssa, ja sen aikana Sanna toivoo löytävänsä itsensä ja pääsevänsä kiinni johonkin. Tapahtumat saavat kuitenkin käänteen, johon Sanna ei ole osannut varautua.

Oranssi maa on taitavasti kirjoitettu romaani. Miljöönä kaivoskaupunki on rosoinen ja kiinnostava, ja sinne asettuu moni omaa paikkaansa etsivä tai paikkansa pian kadottava. Surullisia kohtaloita riittää. Harnon romaani onkin tarina eri tavoin rikkinäisistä ihmisistä, joista osa tiedostaa rikkonaisuutensa toisia paremmin. Kiinnostavia hahmoja on useita, ja moni heistä jää mieleen. Erikoinen Ralda tuntuu tietävän, mitä muut tarvitsevat, ja sillä oikeutuksella hän tekee päätöksiä toisten puolesta raivostuttavalla itsepintaisuudella. Sanna puolestaan vaikuttaa tuhoisan sinisilmäiseltä halutessaan luottaa silloinkin, kun vaaran merkit ovat selvät. Martti taas, voi Martti, joka sohlaa siellä ja täällä ja kantaa samalla huolta teini-ikäisestä tyttärestään kaukana Suomessa. Ja sitten vielä Jake, Eva ja moni muu: henkilöhahmot herättävät totisesti tunteita kaikessa epätäydellisyydessään.

Tua Harno kirjoittaa kauniisti. Hänen tekstissään on jotain niin viehättävää, että sen äärelle pysähtyy mielellään varsinkin, kun romaani ei koostu vain kauniista tekstistä vaan myös painavasta, tarkkanäköisestä sisällöstä. Jännitettä kirjailija luo tarinaan hienosti niin, että ajoittain jo ahdistaakin. Kaiken kaikkiaan Oranssi maa on surullinen ja koskettava tarina polttavan auringon alta.
Sitäkö se tarkoittaa, antaa toiselle tähdet taivaalta. Jos opetti toiselle tähtien kuviot ja nimet niin, että voisi tunnistaa ne aina, Sanna mietti samalla kun yritti koostaa mukana olevista vaatteistaan yhdistelmän, joka ei olisi niin ankaran näköinen.
Myös Katja, Tiina, MaiKrista ja Maisku ovat kirjasta kirjoittaneet.

Kommentit

  1. Minä en ollut ihan yhtä innostunut tästä toisesta kirjasta kuin ensimmäisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, tämä on kovin erilainen verrattuna Harnon esikoiseen.

      Poista
  2. Tämä on hyvin kirjoitettu romaani, mutta kuten Mai tuossa edellä, en minäkään innostunut tästä niin paljon. Harnon esikoisessa on taikaa - Oranssi maa taas... No, hyvä romaani, mutta se siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harnon esikoisessa on tosiaan taikaa, ja sen vuoksi kai vähän pelkäsin, että en tästä uutukaisesta pidä. Pidin kuitenkin.

      Poista
  3. En ole kumpaakaan Harnoa lukenut, mutta tämä toinen kirja vain kiinnostaa enemmän. Toivottavasti ehtisin pian lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa kiva kuulla ajatuksiasi tästä, jos ennätät kirjan lukemaan.

      Poista
  4. Samoilla linjoilla Main ja Katjan kanssa...Joskus vahva esikoisteos voi olla kirjailijalle rasitekin, en tiedä. Nyt kuitenkin tietysti tulee verrattua tätä Tuan esikoiseen, josta pidin tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tua Harnon esikoinen on tosiaan upea - varsinkin esikoisteokseksi. Minä silti pidin myös tästä, onneksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…