Siirry pääsisältöön

Tua Harno: Oranssi maa

"Oranssi maa oli jähmettynyt meri, taivas sirisi sinisyyttään sitä vasten. Hiekka oli kohonnut teräviksi vaalloiksi, kuin telttojen kaupunki, tuuli hiersi niiden laakeita seinämiä. Kauempana kasvoi matalia, kuivia pensaita kuin orjantappurakruunuja."
Tua Harno: Oranssi maa
(Otava 2015)
336 sivua
Tua Harnon esikoisromaani Ne jotka jäävät vakuutti minut niin, että kirjailijan toinen teos Oranssi maa singahti ilman muuta lukulistalleni, kun sen Otavan katalogista huomasin. Kiitos kustantajalle, joka pyynnöstäni lähetti kirjan luettavakseni.

Romaani sijoittuu kaukaiseen Australiaan. Sinne päähenkilö Sanna matkustaa tekemään graduaan tilanteessa, jossa moni asia on muuttunut tai muuttumassa. Pitkä parisuhde on juuri päättynyt, mutta muistoksi siitä on jäämässä jotain elämänmittaista, sillä Sanna on raskaana.

Australiassa Sanna asettuu Kalgoorlien pölyiseen kaivoskaupunkiin, joka ei piirry lukijan silmiin järin houkuttelevana paikkana. Siellä nainen kuitenkin tapaa suomalaisen Martin, jonka luokse lupaa palata aavikkovaelluksensa jälkeen. Vaellus on tarkoitus tehdä mystisen Raldan kanssa, ja sen aikana Sanna toivoo löytävänsä itsensä ja pääsevänsä kiinni johonkin. Tapahtumat saavat kuitenkin käänteen, johon Sanna ei ole osannut varautua.

Oranssi maa on taitavasti kirjoitettu romaani. Miljöönä kaivoskaupunki on rosoinen ja kiinnostava, ja sinne asettuu moni omaa paikkaansa etsivä tai paikkansa pian kadottava. Surullisia kohtaloita riittää. Harnon romaani onkin tarina eri tavoin rikkinäisistä ihmisistä, joista osa tiedostaa rikkonaisuutensa toisia paremmin. Kiinnostavia hahmoja on useita, ja moni heistä jää mieleen. Erikoinen Ralda tuntuu tietävän, mitä muut tarvitsevat, ja sillä oikeutuksella hän tekee päätöksiä toisten puolesta raivostuttavalla itsepintaisuudella. Sanna puolestaan vaikuttaa tuhoisan sinisilmäiseltä halutessaan luottaa silloinkin, kun vaaran merkit ovat selvät. Martti taas, voi Martti, joka sohlaa siellä ja täällä ja kantaa samalla huolta teini-ikäisestä tyttärestään kaukana Suomessa. Ja sitten vielä Jake, Eva ja moni muu: henkilöhahmot herättävät totisesti tunteita kaikessa epätäydellisyydessään.

Tua Harno kirjoittaa kauniisti. Hänen tekstissään on jotain niin viehättävää, että sen äärelle pysähtyy mielellään varsinkin, kun romaani ei koostu vain kauniista tekstistä vaan myös painavasta, tarkkanäköisestä sisällöstä. Jännitettä kirjailija luo tarinaan hienosti niin, että ajoittain jo ahdistaakin. Kaiken kaikkiaan Oranssi maa on surullinen ja koskettava tarina polttavan auringon alta.
Sitäkö se tarkoittaa, antaa toiselle tähdet taivaalta. Jos opetti toiselle tähtien kuviot ja nimet niin, että voisi tunnistaa ne aina, Sanna mietti samalla kun yritti koostaa mukana olevista vaatteistaan yhdistelmän, joka ei olisi niin ankaran näköinen.
Myös Katja, Tiina, MaiKrista ja Maisku ovat kirjasta kirjoittaneet.

Kommentit

  1. Minä en ollut ihan yhtä innostunut tästä toisesta kirjasta kuin ensimmäisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, tämä on kovin erilainen verrattuna Harnon esikoiseen.

      Poista
  2. Tämä on hyvin kirjoitettu romaani, mutta kuten Mai tuossa edellä, en minäkään innostunut tästä niin paljon. Harnon esikoisessa on taikaa - Oranssi maa taas... No, hyvä romaani, mutta se siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harnon esikoisessa on tosiaan taikaa, ja sen vuoksi kai vähän pelkäsin, että en tästä uutukaisesta pidä. Pidin kuitenkin.

      Poista
  3. En ole kumpaakaan Harnoa lukenut, mutta tämä toinen kirja vain kiinnostaa enemmän. Toivottavasti ehtisin pian lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa kiva kuulla ajatuksiasi tästä, jos ennätät kirjan lukemaan.

      Poista
  4. Samoilla linjoilla Main ja Katjan kanssa...Joskus vahva esikoisteos voi olla kirjailijalle rasitekin, en tiedä. Nyt kuitenkin tietysti tulee verrattua tätä Tuan esikoiseen, josta pidin tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tua Harnon esikoinen on tosiaan upea - varsinkin esikoisteokseksi. Minä silti pidin myös tästä, onneksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on