Siirry pääsisältöön

Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo

"Esityskausi alkoi seuraavalla viikolla. Katselin ikkunastani, kuinka isän ihmeolennot alkoivat kerääntyä pihaamme, missä Maureen tarjosi heille teetä ja kahvia. Joukossa oli vanhoja vetonauloja, jotka palasivat vuosi toisensa jälkeen, mutta myös päiväperhoja, joista osa esiintyi tuskin kokonaista kauttakaan."
Alice Hoffman:
Ihmeellisten asioiden museo
(Gummerus 2015)
Alkuteos The Museum of Extraordinary Things 2014
Suomentanut Raimo Salminen
447 sivua
Alice Hoffmanin romaani Ihmeellisten asioiden museo on nimeään tummempi ja rosoisempi. Se ei kuitenkaan ole kirjalle haitaksi, vaan tarinassa sekoittuvat ihmeelliset asiat ja arkisuus, luottamus ja petos, rakkaus ja viha.

Vuoden 1911 New Yorkiin sijoittuvaa tarinaa kerrotaan kahden päähenkilön kautta. Coralie Sardie on puoliorpo, jonka sormien väleissä on kalvomaiset ihopoimut. Tytön isä, Professori, haalii museoonsa "eläviä ihmeitä", ihmisiä, jotka poikkeavat jollain tapaa normaalista, ja hän hyödyntää myös tyttärensä poikkeavuuden osana kokoelmiaan.

Toinen päähenkilö on valokuvaaja Eddie Cohen, joka on jättänyt taakseen sekä isänsä että juutalaisen yhteisönsä ja etsii omaa paikkaansa. Hän etsii kadonneita ihmisiä ja törmää maailman nurjaan puoleen mutta kohtaa myös kauneutta. Coralien ja Eddien tiet kohtaavat, mutta heidän välissään on useita esteitä.

Isäsuhde määrittää paljolti sekä Coralien että Eddien elämää. Professori on lähes pakkomielteinen hankkiessaan museonsa vetonauloja, joilla elättää itsensä, eikä mikään tunnu olevan hänelle pyhää. Kasvavan tytön ja isän suhde muuttuu tarinan aikana voimallisesti varsinkin, kun tytär pääsee selville isänsä salaisuuksista. Eddie puolestaan jättää isänsä taakseen ja haluaa olla jotain aivan muuta, mutta kuitenkin isä kulkee ajatuksissa mukana. Isät mutta myös monet muut hahmot ovat läsnä, kun Coralie ja Eddie hakevat suuntaansa. Tarinassa taistelevat hyvä ja paha tunteita herättävällä tavalla.

Hoffman herättää hienosti eloon miljöön, vuoden 1911 New Yorkin. Kauniisti kirjailija kuvaa myös keskeisiä henkilöitään, joiden puolelle on helppo asettua. Ymmärtävän katseen alle asettuu erityisesti Coralie, jolle lukija haluaisi valaa uskoa itseen; kasvuympäristö ei ole erityisesti itsetuntoa vahvistava. Onneksi nuorella naisella on kuitenkin lähellään joku, joka edustaa hyvää, ja hänestä itsestään löytyy vahvuutta ja uskoa oikeudenmukaisuuteen.

Tarinan vahvuus onkin miljöössä ja tunnelmassa keskeisine henkilöineen. Juoni ei ole kovin erikoinen vaan suurilta osin ennalta arvattavissa, jos toki hyvää jännitettäkin löytyy. Kertoja vaihtelee romaanissa niin, että ulkopuolinen kertoja vaihtuu aika ajoin Coralien ja Eddien minäkerrontaan. Minäkertojan osuudet on painettu kursiivilla, mitä pidän vähän rasittavana varsinkin, kun kursiivia tarjoillaan sivukaupalla.

Viehättävää vanhan ajan lumoa kaipaavalle uskallan kuitenkin Ihmeellisten asioiden museota suositella, vaikka minun kohdallani lukukokemus ei keskinkertaisen yläpuolelle noussutkaan.

Ihmeellisten asioiden museosta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Katja, Laura, Henna, Tiina, Reta Anna Maria, Kaisa Reetta, Jenni, bleue ja Suketus.

Kommentit

  1. Ihmeellisten asioiden museo oli minusta kelpo lukuromaani. Niin kuin sanotkin, sen kerronta osuu ehkä parhaiten heihin, jotka nauttivat silloin tällöin sellaisesta 'vanhan ajan tunnelmasta'. Tuohon joukkoon minäkin kuulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma tässä onkin mielestäni vahvuus, ja menneen maailman kuvauksena tarina on onnistunut.

      Poista
  2. Minä kuin tätä kuin satua aikuisille ja sellaisena se toimi erinomaisesti. Tykkäsin kovasti :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taisin odottaa enemmänkin satumaisuutta, vaikka mukavaa lumoa tästä löysinkin.

      Poista
  3. Minuakin kursiivi ärsytti. Tarina kuitenkin oli mielenkiintoinen ja vetävä, vaikka ei ihan niin hyvä kuin odotin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika lailla samoin tiivistäisin minäkin ajatukseni tästä kirjasta.

      Poista
  4. Pidin muistaakseni aika paljon Hoffmanin Punainen puutarha -kirjasta, joten pitääpä laittaa muistiin, että tämänkin voisi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen Hoffman, mutta en pidä mahdottomana, ettenkö voisi kirjailijan muuhunkin tuotantoon perehtyä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on