Siirry pääsisältöön

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

"Vihaan elämäntapaoppaita. Inhoan sitä, että eri elämäntavoissa tuntuu olevan yksi yhteinen nimittäjä: muutos. Että ihmisen tulee pyrkiä aina elämäntavan muutokseen. Saattaa olla, että ilmaisen itseäni hyvinkin ristiriitaisesti, mutta elämä on yhtä ristiriitaa. Eikä siihen saa muutosta!"
Kaisa Haatanen:
Meikkipussin pohjalta
(Johnny Kniga 2015)
171 sivua
Kaisa Haatasen esikoisteos Meikkipussin pohjalta ei varsinaisesti ole romaani vaan ennemminkin kokoelma välähdyksiä, havaintoja elämästä ja sen kulusta. Löyhänä kehystarinana minäkertoja Tytti Karakosken irtautuminen arjen kiireestä ja pysähtyminen oman elämän äärelle. Tytti Karakoski listaa elämänsä merkityksellisiä asioita aakkosjärjestyksessä, ja tuosta listauksesta muodostuu kirja Meikkipussin pohjalta.

Teosta mainostetaan takakannessa määritelmällä Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille. Tuo määritelmä minua hieman pelotti etukäteen, ja aika pian lukiessani totesinkin, että en taida olla oikeanlainen lukija tälle teokselle. Sujuvasti Haatanen kirjoittaa, näppärästi hän tuo esille nykyhetken ilmiöitä ja ovelasti saa lukijan ajoittain naurahtelemaan, vaikka ikäviäkin sattumuksia matkan varrelle osuu. Silti en täysin vakuuttunut vaan kirja jätti minut kylmäksi. Teoksessa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, joten ehkäpä onkin vain niin, että minun täytyy kasvaa muutama vuosi ja kokeilla sitten uudelleen, saanko kirjasta enemmän irti.

Moni muu on kuitenkin Haatasen esikoiseen tykästynyt. Susa viihtyi kirjan parissa. "Ihana kirja", sanoo Krista. "Oivaltava", määrittelee Taika. "Mainiota luettavaa", kiittelee Salla ja Tuija puolestaan pitää teosta vaivattomana ja viihdyttävänä.

Kommentit

  1. Olen kanssasi samoilla linjoilla. Kirja on ollut minulla kesken Helsingin Kirjamessuista asti. Jotenkin toivoisin kirjan kehyskertomukselta enemmän, eikö Tytin elämäänsä tarkasteleva monologi riitä pitämään minua otteessan. Kieli on hyvää, huomiot ovat hyviä, mutta silti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistut sanallistamaan sen, mitä minäkin jäin kaipaamaan. Vahvempi kehyskertomus ehkä pitäisi homman paremmin koossa, nyt kokonaisuus jäi aika katkonaisen oloiseksi.

      Poista
  2. Hei Jonna, ojennan sinulle pienen tunnustuksen ja haasteen, löydät sen täältä: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/11/haastevastauksia-ja-kysymyksia.html

    <3

    VastaaPoista
  3. Tämä odottelee minullakin. Tosi kivaa, että jotain hauskaa on luvassa!

    VastaaPoista
  4. Minä luin ja ihastuin, mutta luulen, että sinä pitäisit enemmän Pariisittaresta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?