"Oranssi maa oli jähmettynyt meri, taivas sirisi sinisyyttään sitä vasten. Hiekka oli kohonnut teräviksi vaalloiksi, kuin telttojen kaupunki, tuuli hiersi niiden laakeita seinämiä. Kauempana kasvoi matalia, kuivia pensaita kuin orjantappurakruunuja."
Tua Harnon esikoisromaani Ne jotka jäävät vakuutti minut niin, että kirjailijan toinen teos Oranssi maa singahti ilman muuta lukulistalleni, kun sen Otavan katalogista huomasin. Kiitos kustantajalle, joka pyynnöstäni lähetti kirjan luettavakseni.
Romaani sijoittuu kaukaiseen Australiaan. Sinne päähenkilö Sanna matkustaa tekemään graduaan tilanteessa, jossa moni asia on muuttunut tai muuttumassa. Pitkä parisuhde on juuri päättynyt, mutta muistoksi siitä on jäämässä jotain elämänmittaista, sillä Sanna on raskaana.
Australiassa Sanna asettuu Kalgoorlien pölyiseen kaivoskaupunkiin, joka ei piirry lukijan silmiin järin houkuttelevana paikkana. Siellä nainen kuitenkin tapaa suomalaisen Martin, jonka luokse lupaa palata aavikkovaelluksensa jälkeen. Vaellus on tarkoitus tehdä mystisen Raldan kanssa, ja sen aikana Sanna toivoo löytävänsä itsensä ja pääsevänsä kiinni johonkin. Tapahtumat saavat kuitenkin käänteen, johon Sanna ei ole osannut varautua.
Oranssi maa on taitavasti kirjoitettu romaani. Miljöönä kaivoskaupunki on rosoinen ja kiinnostava, ja sinne asettuu moni omaa paikkaansa etsivä tai paikkansa pian kadottava. Surullisia kohtaloita riittää. Harnon romaani onkin tarina eri tavoin rikkinäisistä ihmisistä, joista osa tiedostaa rikkonaisuutensa toisia paremmin. Kiinnostavia hahmoja on useita, ja moni heistä jää mieleen. Erikoinen Ralda tuntuu tietävän, mitä muut tarvitsevat, ja sillä oikeutuksella hän tekee päätöksiä toisten puolesta raivostuttavalla itsepintaisuudella. Sanna puolestaan vaikuttaa tuhoisan sinisilmäiseltä halutessaan luottaa silloinkin, kun vaaran merkit ovat selvät. Martti taas, voi Martti, joka sohlaa siellä ja täällä ja kantaa samalla huolta teini-ikäisestä tyttärestään kaukana Suomessa. Ja sitten vielä Jake, Eva ja moni muu: henkilöhahmot herättävät totisesti tunteita kaikessa epätäydellisyydessään.
Tua Harno kirjoittaa kauniisti. Hänen tekstissään on jotain niin viehättävää, että sen äärelle pysähtyy mielellään varsinkin, kun romaani ei koostu vain kauniista tekstistä vaan myös painavasta, tarkkanäköisestä sisällöstä. Jännitettä kirjailija luo tarinaan hienosti niin, että ajoittain jo ahdistaakin. Kaiken kaikkiaan Oranssi maa on surullinen ja koskettava tarina polttavan auringon alta.
 |
| Tua Harno: Oranssi maa (Otava 2015) 336 sivua |
Romaani sijoittuu kaukaiseen Australiaan. Sinne päähenkilö Sanna matkustaa tekemään graduaan tilanteessa, jossa moni asia on muuttunut tai muuttumassa. Pitkä parisuhde on juuri päättynyt, mutta muistoksi siitä on jäämässä jotain elämänmittaista, sillä Sanna on raskaana.
Australiassa Sanna asettuu Kalgoorlien pölyiseen kaivoskaupunkiin, joka ei piirry lukijan silmiin järin houkuttelevana paikkana. Siellä nainen kuitenkin tapaa suomalaisen Martin, jonka luokse lupaa palata aavikkovaelluksensa jälkeen. Vaellus on tarkoitus tehdä mystisen Raldan kanssa, ja sen aikana Sanna toivoo löytävänsä itsensä ja pääsevänsä kiinni johonkin. Tapahtumat saavat kuitenkin käänteen, johon Sanna ei ole osannut varautua.
Oranssi maa on taitavasti kirjoitettu romaani. Miljöönä kaivoskaupunki on rosoinen ja kiinnostava, ja sinne asettuu moni omaa paikkaansa etsivä tai paikkansa pian kadottava. Surullisia kohtaloita riittää. Harnon romaani onkin tarina eri tavoin rikkinäisistä ihmisistä, joista osa tiedostaa rikkonaisuutensa toisia paremmin. Kiinnostavia hahmoja on useita, ja moni heistä jää mieleen. Erikoinen Ralda tuntuu tietävän, mitä muut tarvitsevat, ja sillä oikeutuksella hän tekee päätöksiä toisten puolesta raivostuttavalla itsepintaisuudella. Sanna puolestaan vaikuttaa tuhoisan sinisilmäiseltä halutessaan luottaa silloinkin, kun vaaran merkit ovat selvät. Martti taas, voi Martti, joka sohlaa siellä ja täällä ja kantaa samalla huolta teini-ikäisestä tyttärestään kaukana Suomessa. Ja sitten vielä Jake, Eva ja moni muu: henkilöhahmot herättävät totisesti tunteita kaikessa epätäydellisyydessään.
Tua Harno kirjoittaa kauniisti. Hänen tekstissään on jotain niin viehättävää, että sen äärelle pysähtyy mielellään varsinkin, kun romaani ei koostu vain kauniista tekstistä vaan myös painavasta, tarkkanäköisestä sisällöstä. Jännitettä kirjailija luo tarinaan hienosti niin, että ajoittain jo ahdistaakin. Kaiken kaikkiaan Oranssi maa on surullinen ja koskettava tarina polttavan auringon alta.
Sitäkö se tarkoittaa, antaa toiselle tähdet taivaalta. Jos opetti toiselle tähtien kuviot ja nimet niin, että voisi tunnistaa ne aina, Sanna mietti samalla kun yritti koostaa mukana olevista vaatteistaan yhdistelmän, joka ei olisi niin ankaran näköinen.Myös Katja, Tiina, Mai, Krista ja Maisku ovat kirjasta kirjoittaneet.
Minä en ollut ihan yhtä innostunut tästä toisesta kirjasta kuin ensimmäisestä.
VastaaPoistaYmmärrän, tämä on kovin erilainen verrattuna Harnon esikoiseen.
PoistaTämä on hyvin kirjoitettu romaani, mutta kuten Mai tuossa edellä, en minäkään innostunut tästä niin paljon. Harnon esikoisessa on taikaa - Oranssi maa taas... No, hyvä romaani, mutta se siinä.
VastaaPoistaHarnon esikoisessa on tosiaan taikaa, ja sen vuoksi kai vähän pelkäsin, että en tästä uutukaisesta pidä. Pidin kuitenkin.
PoistaEn ole kumpaakaan Harnoa lukenut, mutta tämä toinen kirja vain kiinnostaa enemmän. Toivottavasti ehtisin pian lukea.
VastaaPoistaOlisipa kiva kuulla ajatuksiasi tästä, jos ennätät kirjan lukemaan.
PoistaSamoilla linjoilla Main ja Katjan kanssa...Joskus vahva esikoisteos voi olla kirjailijalle rasitekin, en tiedä. Nyt kuitenkin tietysti tulee verrattua tätä Tuan esikoiseen, josta pidin tosi paljon.
VastaaPoistaTua Harnon esikoinen on tosiaan upea - varsinkin esikoisteokseksi. Minä silti pidin myös tästä, onneksi.
Poista