Siirry pääsisältöön

Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä

"Eric rummutti rystysillään ikkunaan, joku vanhempi mies kohotti katseensa sanomalehdestään. Oli totta, että hän uneksi uudesta maailmasta. Hän haaveili haaveilemistaan, niin että hänestä tuli paperinohut ja saamaton, hänen päänsä oli ilmaa ja sydämensä lyijyä. Ehkä kaikki oli pelkkää kirottua kuvajaista, ehkä Alice oli oikeassa sanoessaan, että heillä oli jo Perhosniityllä paras kaikista maailmoista. Kaikkien muiden oli helppo tyytyä tavalliseen, hiljaiseen esikaupunkielämään, mutta häntä piinasivat levottomuus ja häilyvät ajatukset."
Anne Lise Marstrand-Jørgensen:
Jos ei tiedä (WSOY 2015)
Alkuteos Hvad man ikke ved 2012
Suomentanut Kari Koski
575 sivua
Tanskalainen Anne Lise Marstrand-Jørgensen on minulle uusi tuttavuus, enkä tiedä, olisinko tullut kirjaan tarttuneeksi, ellei WSOY olisi lähettänyt minulle teoksesta arvostelukappaletta. Kiitos siis - lukukokemus ei suinkaan ollut huono, mutta jollain tapaa ristiriitainen. Marstrand-Jørgensen jäi kuitenkin kirjailijana kiinnostamaan, ja pidän hyvinkin mahdollisena, että voisin tulevaisuudessa lukea hänen teoksiaan, mikäli niitä suomennetaan - tanska ei oikein taivu.

Tarinan valokeila kohdistuu keskiluokkaiseen aviopariin. Alice ja Eric Horn ovat varsin hyvin toimeentuleva nuori pari, joka on perustanut perheen ja muuttanut uudelle asuinalueelle. Vapautta ja erityisesti seksuaalista vapautumista korostava aika asettaa onnistuneet raamit pariskunnan ja perheen elämälle. Eric uskoo avoimeen avioliittoon ja vaatii samaa vaimoltaan. Siten pariskunta lähtee kokeilemaan vapaata seksiä: kummallakin on avioliiton ulkopuolisia suhteita, ja yhdessä he vierailevat eräänlaisilla kutsuilla, joiden päämääränä on vain yksi asia.

Marstrand-Jørgensen kuvaa hienosti sitä, kuinka Alice kokee miehensä vaatimukset ahdistavina ja itselleen vieraina. Konservatiivisesti hän kuitenkin ajattelee, että hänen on tehtävä osansa pitääkseen avioliiton kasassa ja puolison tyytyväisenä - ja taitavasti Eric vaimoaan ohjaa haluamaansa suuntaan. Alicelle vapaa liitto ei kuitenkaan onnea tuo, vaan hänen mielenterveytensä järkkyy ja seuraukset ovat odottamattomat. Lopulta Eric joutuu kantamaan perheestä vastuun.

Paljolti Alicen ja Ericin välillä on kyse luottamuksesta: vaimo haluaa kiihkeästi luottaa mieheensä. Kertoja ei kaikkea paljasta, joten lopulta lukijan päätettäväksi jää, onko Eric luottamuksen arvoinen.
Hän oli aina luottanut Ericiin, hänen elämänsä oli sen varassa. Luottamus oli linnake, jota hänen täytyi puolustaa, ja jos hän hakkasi muuriin aukkoja kuvitelmillaan, se tarkoitti, että hän itse kutsui pahuuden sisäpuolelle.
1960-70-luku on hyvin valittu ajankohta tarinalle. Marstrand-Jørgensen kuvaa tarinan aikaa vakuuttavasti, ja yhteiskunnalliset muutokset toimivat hienosti taustana ihmisille, jotka etsivät omaa paikkaansa ja miettivät vapautumista iloineen ja murheineen. Paradoksaalisesti seksuaalisesta vapautumisesta voi muodostua ahdistava taakka, joka on vallankäytön väline. Lasten koulussa näyttäytyvät erilaiset arvomaailmat, ja Alicen ja Ericin Flora-tyttären opettaja on eräs liberaalin joukon edustaja:
Minun nähdäkseni voidaan hyvinkin sanoa, että olemme osa liikettä, joka haluaa vapauttaa ihmisen ja seksuaalisuuden, ja käynnissä on pieni vallankumous, joka vahvistuu koko ajan ja vakiinnutta asemiaan, mutta tällä hetkellä taantumukselliset ryhmät toimivat aktiivisesti sitä vastaan, ja enemmistö yhteiskunnassamme kuuluu yhä niihin. 
Jos ei tiedä -romaanissa on paljon hyvää, mutta kuten jo alussa mainitsin, minun kohdallani lukukokemus muuttui ristiriitaiseksi. Alkuosasta pidin tavattoman paljon ja ehdin jo miettiä, onko käsissäni yksi vuoden parhaita käännösromaaneja. Sitten tapahtui jotain: innostukseni vaimeni ja loppu oli suoraan sanoen melkoista tahkoamista. Se, että valokeila siirtyi Alicesta Ericiin, oli yksi kynnyskohta, sillä en juuri pitänyt Ericin hahmosta, joka lähinnä ärsytti. Herkän Flora-tyttären kasvusta jaksoin jo paremmin kiinnostua, mutta ehkä vähemmän olisi tässä tapauksessa ollut enemmän.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä kirjalla vielä yhden suorituksen.

Myös Katja on tämän romaanin lukenut.

Kommentit

  1. Minullakin on tämä lukulistalla - mutta paksu kirja on minulle aina omanlaisensa haaste. Kestääkö se loppuun saakka? Säilyykö kiinnostus? Eli se tarvitsee oikean hetken. Mutta aion kyllä kirjan lukea, toivottavasti pian. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, olisikin kiva kuulla lukukokemuksestasi. Tässä on minusta paljon hyvää, ja olenkin varma, että moni lukija voi tästä innostua. Siksi kuulisin mielelläni useankin lukijan ajatuksia tästä - Katjan postauksen lisäksi en muita kirjoituksia vielä löytänyt.

      Poista
  2. Innostuin tästä kirjasta. Pidin alusta ja lopusta, mutta keskiosa oli vaikeampaa luettavaa. Haluaisin lukea tekijän seuraavan kirjan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...