Siirry pääsisältöön

Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta

"Talontytär Valpuri Mikontytär Tuuloksen Toivaalassa syntyi isänsä nuorimmaksi tyttäreksi 1930-luvulla. Hän oli vasta tyttö, kun vanhin veli Vilppu jo avioitui ja sai omia lapsia. Valpurille ei ehtinyt kehittyä suhdetta isään, joka ensin sokeutui ja sitten kuoli; äiti eli pidempään. Valpuri kasvoi suunnilleen saman ikäisenä veljensä lapsien kanssa. Veljenpoika Esko avioitui, kun Valpuri oli nuori nainen. Valpurin ja hänen veljensä suhde oli läheinen ja samalla vaikea."
Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta
(Atena 2015)
184 sivua
Tiina Miettisen tietokirja Piikojen valtakunta vie lukijan katsomaan 1600- ja 1700-luvun suomalaisnaisen elämää Länsi-Suomen puolella. Teos perustuu Miettisen väitöskirjaan Ihanteista irrallaan. Hämeen maaseudun nainen osana perhettä ja asiakirjoja 1600-luvun alusta 1800-luvun alkuun (2012). Tietokirjasta välittyykin kirjoittajan vahva asiantuntemus, mutta tieteellisyyttä on loivennettu miellyttävän helposti luettavaksi kokonaisuudeksi.

Menneisyyden naisen tulee kovin helposti kuvitelleeksi olentona, joka elää suojattua ja varjeltua elämää, menee naimisiin nuorena ja keskittyy sen jälkeen kodinhoitoon ja perheeseen. Ainakin minun käsitystäni entisaikojen suomalaisnaisista Miettinen onnistuu tuulettamaan, sillä hän luo kuvan naisesta, joka avioituu vasta kolmekymppisenä, tekee töitä ja luo tavallaan uraa, on monessa suhteessa itsenäinen toimija, vaikkei nykyisen kaltaisesta vapaudesta tietenkään voikaan puhua. Samalla tuo nainen elää maailmassa, jossa raskaudenehkäisyä ei ole ja rangaistukset esimerkiksi salavuoteudesta ovat kovia.

Miettinen linkittää menneen ajan kiinnostavasti nykyaikaa. "Ennen oli paremmin" -ajatus saa sekin tuuletusta Piikojen valtakuntaa lukiessa.
Nykykeskustelussa esillä olevat monimutkaiset "uusperheet" olivat 1600- ja 1700-luvulla maaseudun talonpojille elävää arkipäivää. Se, että aikuisilla lapsilla oli elossa sekä isä että äiti, ei ollut itsestään selvää vaan melkeinpä poikkeus. Isovanhempien olemassaolo oli vielä harvinaisempaa.
Piikojen valtakunta tarjoaa lukijalleen paljon tietoa muutaman sadan vuoden takaa naisen elämästä. Miehet jäävät taustalle, vaikka toki heilläkin on naisten maailmassa sijansa. Erityisen paljon pidin tarinakatkelmista, jotka tuovat sisaret menneisyydestä lähelle ja tekevät teoksesta helposti lähestyttävän. Samalla niiden kautta näkyy se, että ei ihminen kovin paljon ole lopulta muuttunut, vaikka maailma onkin. Eletty on ennenkin ilman suurempia draamoja, jos toki niitäkin on joidenkin elämäntielle osunut. Jollain tapaa koin Piikojen valtakunnan myös lohdullisena kuvauksena historiastamme: jotenkin kauniisti kirja asettaa nykyhetken osaksi ajan jatkumoa.

Miettisen teos on laadukas ja toimiva kokonaisuus ulkoasua myöten. Suosittelen!

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok