Siirry pääsisältöön

Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä

"Eric rummutti rystysillään ikkunaan, joku vanhempi mies kohotti katseensa sanomalehdestään. Oli totta, että hän uneksi uudesta maailmasta. Hän haaveili haaveilemistaan, niin että hänestä tuli paperinohut ja saamaton, hänen päänsä oli ilmaa ja sydämensä lyijyä. Ehkä kaikki oli pelkkää kirottua kuvajaista, ehkä Alice oli oikeassa sanoessaan, että heillä oli jo Perhosniityllä paras kaikista maailmoista. Kaikkien muiden oli helppo tyytyä tavalliseen, hiljaiseen esikaupunkielämään, mutta häntä piinasivat levottomuus ja häilyvät ajatukset."
Anne Lise Marstrand-Jørgensen:
Jos ei tiedä (WSOY 2015)
Alkuteos Hvad man ikke ved 2012
Suomentanut Kari Koski
575 sivua
Tanskalainen Anne Lise Marstrand-Jørgensen on minulle uusi tuttavuus, enkä tiedä, olisinko tullut kirjaan tarttuneeksi, ellei WSOY olisi lähettänyt minulle teoksesta arvostelukappaletta. Kiitos siis - lukukokemus ei suinkaan ollut huono, mutta jollain tapaa ristiriitainen. Marstrand-Jørgensen jäi kuitenkin kirjailijana kiinnostamaan, ja pidän hyvinkin mahdollisena, että voisin tulevaisuudessa lukea hänen teoksiaan, mikäli niitä suomennetaan - tanska ei oikein taivu.

Tarinan valokeila kohdistuu keskiluokkaiseen aviopariin. Alice ja Eric Horn ovat varsin hyvin toimeentuleva nuori pari, joka on perustanut perheen ja muuttanut uudelle asuinalueelle. Vapautta ja erityisesti seksuaalista vapautumista korostava aika asettaa onnistuneet raamit pariskunnan ja perheen elämälle. Eric uskoo avoimeen avioliittoon ja vaatii samaa vaimoltaan. Siten pariskunta lähtee kokeilemaan vapaata seksiä: kummallakin on avioliiton ulkopuolisia suhteita, ja yhdessä he vierailevat eräänlaisilla kutsuilla, joiden päämääränä on vain yksi asia.

Marstrand-Jørgensen kuvaa hienosti sitä, kuinka Alice kokee miehensä vaatimukset ahdistavina ja itselleen vieraina. Konservatiivisesti hän kuitenkin ajattelee, että hänen on tehtävä osansa pitääkseen avioliiton kasassa ja puolison tyytyväisenä - ja taitavasti Eric vaimoaan ohjaa haluamaansa suuntaan. Alicelle vapaa liitto ei kuitenkaan onnea tuo, vaan hänen mielenterveytensä järkkyy ja seuraukset ovat odottamattomat. Lopulta Eric joutuu kantamaan perheestä vastuun.

Paljolti Alicen ja Ericin välillä on kyse luottamuksesta: vaimo haluaa kiihkeästi luottaa mieheensä. Kertoja ei kaikkea paljasta, joten lopulta lukijan päätettäväksi jää, onko Eric luottamuksen arvoinen.
Hän oli aina luottanut Ericiin, hänen elämänsä oli sen varassa. Luottamus oli linnake, jota hänen täytyi puolustaa, ja jos hän hakkasi muuriin aukkoja kuvitelmillaan, se tarkoitti, että hän itse kutsui pahuuden sisäpuolelle.
1960-70-luku on hyvin valittu ajankohta tarinalle. Marstrand-Jørgensen kuvaa tarinan aikaa vakuuttavasti, ja yhteiskunnalliset muutokset toimivat hienosti taustana ihmisille, jotka etsivät omaa paikkaansa ja miettivät vapautumista iloineen ja murheineen. Paradoksaalisesti seksuaalisesta vapautumisesta voi muodostua ahdistava taakka, joka on vallankäytön väline. Lasten koulussa näyttäytyvät erilaiset arvomaailmat, ja Alicen ja Ericin Flora-tyttären opettaja on eräs liberaalin joukon edustaja:
Minun nähdäkseni voidaan hyvinkin sanoa, että olemme osa liikettä, joka haluaa vapauttaa ihmisen ja seksuaalisuuden, ja käynnissä on pieni vallankumous, joka vahvistuu koko ajan ja vakiinnutta asemiaan, mutta tällä hetkellä taantumukselliset ryhmät toimivat aktiivisesti sitä vastaan, ja enemmistö yhteiskunnassamme kuuluu yhä niihin. 
Jos ei tiedä -romaanissa on paljon hyvää, mutta kuten jo alussa mainitsin, minun kohdallani lukukokemus muuttui ristiriitaiseksi. Alkuosasta pidin tavattoman paljon ja ehdin jo miettiä, onko käsissäni yksi vuoden parhaita käännösromaaneja. Sitten tapahtui jotain: innostukseni vaimeni ja loppu oli suoraan sanoen melkoista tahkoamista. Se, että valokeila siirtyi Alicesta Ericiin, oli yksi kynnyskohta, sillä en juuri pitänyt Ericin hahmosta, joka lähinnä ärsytti. Herkän Flora-tyttären kasvusta jaksoin jo paremmin kiinnostua, mutta ehkä vähemmän olisi tässä tapauksessa ollut enemmän.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä kirjalla vielä yhden suorituksen.

Myös Katja on tämän romaanin lukenut.

Kommentit

  1. Minullakin on tämä lukulistalla - mutta paksu kirja on minulle aina omanlaisensa haaste. Kestääkö se loppuun saakka? Säilyykö kiinnostus? Eli se tarvitsee oikean hetken. Mutta aion kyllä kirjan lukea, toivottavasti pian. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, olisikin kiva kuulla lukukokemuksestasi. Tässä on minusta paljon hyvää, ja olenkin varma, että moni lukija voi tästä innostua. Siksi kuulisin mielelläni useankin lukijan ajatuksia tästä - Katjan postauksen lisäksi en muita kirjoituksia vielä löytänyt.

      Poista
  2. Innostuin tästä kirjasta. Pidin alusta ja lopusta, mutta keskiosa oli vaikeampaa luettavaa. Haluaisin lukea tekijän seuraavan kirjan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok