Siirry pääsisältöön

Anne Lise Marstrand-Jørgensen: Jos ei tiedä

"Eric rummutti rystysillään ikkunaan, joku vanhempi mies kohotti katseensa sanomalehdestään. Oli totta, että hän uneksi uudesta maailmasta. Hän haaveili haaveilemistaan, niin että hänestä tuli paperinohut ja saamaton, hänen päänsä oli ilmaa ja sydämensä lyijyä. Ehkä kaikki oli pelkkää kirottua kuvajaista, ehkä Alice oli oikeassa sanoessaan, että heillä oli jo Perhosniityllä paras kaikista maailmoista. Kaikkien muiden oli helppo tyytyä tavalliseen, hiljaiseen esikaupunkielämään, mutta häntä piinasivat levottomuus ja häilyvät ajatukset."
Anne Lise Marstrand-Jørgensen:
Jos ei tiedä (WSOY 2015)
Alkuteos Hvad man ikke ved 2012
Suomentanut Kari Koski
575 sivua
Tanskalainen Anne Lise Marstrand-Jørgensen on minulle uusi tuttavuus, enkä tiedä, olisinko tullut kirjaan tarttuneeksi, ellei WSOY olisi lähettänyt minulle teoksesta arvostelukappaletta. Kiitos siis - lukukokemus ei suinkaan ollut huono, mutta jollain tapaa ristiriitainen. Marstrand-Jørgensen jäi kuitenkin kirjailijana kiinnostamaan, ja pidän hyvinkin mahdollisena, että voisin tulevaisuudessa lukea hänen teoksiaan, mikäli niitä suomennetaan - tanska ei oikein taivu.

Tarinan valokeila kohdistuu keskiluokkaiseen aviopariin. Alice ja Eric Horn ovat varsin hyvin toimeentuleva nuori pari, joka on perustanut perheen ja muuttanut uudelle asuinalueelle. Vapautta ja erityisesti seksuaalista vapautumista korostava aika asettaa onnistuneet raamit pariskunnan ja perheen elämälle. Eric uskoo avoimeen avioliittoon ja vaatii samaa vaimoltaan. Siten pariskunta lähtee kokeilemaan vapaata seksiä: kummallakin on avioliiton ulkopuolisia suhteita, ja yhdessä he vierailevat eräänlaisilla kutsuilla, joiden päämääränä on vain yksi asia.

Marstrand-Jørgensen kuvaa hienosti sitä, kuinka Alice kokee miehensä vaatimukset ahdistavina ja itselleen vieraina. Konservatiivisesti hän kuitenkin ajattelee, että hänen on tehtävä osansa pitääkseen avioliiton kasassa ja puolison tyytyväisenä - ja taitavasti Eric vaimoaan ohjaa haluamaansa suuntaan. Alicelle vapaa liitto ei kuitenkaan onnea tuo, vaan hänen mielenterveytensä järkkyy ja seuraukset ovat odottamattomat. Lopulta Eric joutuu kantamaan perheestä vastuun.

Paljolti Alicen ja Ericin välillä on kyse luottamuksesta: vaimo haluaa kiihkeästi luottaa mieheensä. Kertoja ei kaikkea paljasta, joten lopulta lukijan päätettäväksi jää, onko Eric luottamuksen arvoinen.
Hän oli aina luottanut Ericiin, hänen elämänsä oli sen varassa. Luottamus oli linnake, jota hänen täytyi puolustaa, ja jos hän hakkasi muuriin aukkoja kuvitelmillaan, se tarkoitti, että hän itse kutsui pahuuden sisäpuolelle.
1960-70-luku on hyvin valittu ajankohta tarinalle. Marstrand-Jørgensen kuvaa tarinan aikaa vakuuttavasti, ja yhteiskunnalliset muutokset toimivat hienosti taustana ihmisille, jotka etsivät omaa paikkaansa ja miettivät vapautumista iloineen ja murheineen. Paradoksaalisesti seksuaalisesta vapautumisesta voi muodostua ahdistava taakka, joka on vallankäytön väline. Lasten koulussa näyttäytyvät erilaiset arvomaailmat, ja Alicen ja Ericin Flora-tyttären opettaja on eräs liberaalin joukon edustaja:
Minun nähdäkseni voidaan hyvinkin sanoa, että olemme osa liikettä, joka haluaa vapauttaa ihmisen ja seksuaalisuuden, ja käynnissä on pieni vallankumous, joka vahvistuu koko ajan ja vakiinnutta asemiaan, mutta tällä hetkellä taantumukselliset ryhmät toimivat aktiivisesti sitä vastaan, ja enemmistö yhteiskunnassamme kuuluu yhä niihin. 
Jos ei tiedä -romaanissa on paljon hyvää, mutta kuten jo alussa mainitsin, minun kohdallani lukukokemus muuttui ristiriitaiseksi. Alkuosasta pidin tavattoman paljon ja ehdin jo miettiä, onko käsissäni yksi vuoden parhaita käännösromaaneja. Sitten tapahtui jotain: innostukseni vaimeni ja loppu oli suoraan sanoen melkoista tahkoamista. Se, että valokeila siirtyi Alicesta Ericiin, oli yksi kynnyskohta, sillä en juuri pitänyt Ericin hahmosta, joka lähinnä ärsytti. Herkän Flora-tyttären kasvusta jaksoin jo paremmin kiinnostua, mutta ehkä vähemmän olisi tässä tapauksessa ollut enemmän.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä kirjalla vielä yhden suorituksen.

Myös Katja on tämän romaanin lukenut.

Kommentit

  1. Minullakin on tämä lukulistalla - mutta paksu kirja on minulle aina omanlaisensa haaste. Kestääkö se loppuun saakka? Säilyykö kiinnostus? Eli se tarvitsee oikean hetken. Mutta aion kyllä kirjan lukea, toivottavasti pian. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, olisikin kiva kuulla lukukokemuksestasi. Tässä on minusta paljon hyvää, ja olenkin varma, että moni lukija voi tästä innostua. Siksi kuulisin mielelläni useankin lukijan ajatuksia tästä - Katjan postauksen lisäksi en muita kirjoituksia vielä löytänyt.

      Poista
  2. Innostuin tästä kirjasta. Pidin alusta ja lopusta, mutta keskiosa oli vaikeampaa luettavaa. Haluaisin lukea tekijän seuraavan kirjan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...